Tuliko yrteistä elinkeino?

Suomen yrttialan kehitys vuosina 1984-2004

Tekijä Bertalan Galambosi

Sivuja 112

ISSN 1238-6464, ISBN (nid.) 952-491-039-X, ISBN (pdf) 952-491-040-3

Hinta 10,10 e + alv 8% + toimituskulut

Julkaisu PDF-tiedostona (1870 kb)

Julkaisussa tarkastellaan yrttialan kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja kehittämistyön tuloksia vuosien 1984–2004 välillä. Tutkitun ajanjakson aikana eri tutkimus- ja kehittämisohjelmissa toteutettiin yhteensä 143 yrttiviljelyyn ja tilakohtaiseen ensikäsittelyyn liittyvää hanketta, joiden yhteenlaskettu rahallinen arvo oli 22–24 miljoonaa euroa.

Parin vuosikymmenen aikana yrttien kulutus ja viljelyala ovat kasvaneet huimasti. Viljeltyjen yrttien pinta-ala ylitti vuonna 2005 jo 13 000 ha ja erilaisia yrttejä viljellään arviolta lähes 2000 tilalla.

Suomen yrttiviljelyala on Pohjoismaiden suurin. Yrttituotanto on kuitenkin hyvin yksipuolista, sillä yrttien viljelypinta-alasta 97 % on yhtä kasvia eli kuminaa.  Kuminanviljelyllä on Suomessa realistinen kilpailuetu muihin maihin verrattuna, mutta muiden yrttikasvien tuotannolla ei ole. Syinä tähän ovat mm. ilmastolliset riskit, heikosti kehittynyt tuotantotekniikka ja korkeat tuotantokustannukset. Yrttiviljely on erikoistuotantoa ja siitä on tullut suomalaisille vain sivuelinkeino.

Yrttialan perusedellytyksien kehittäminen on tapahtunut lähes kokonaan yhteiskunnan varoilla. Yrttialalla kuitenkin toimii useita menestyviä yrityksiä. Ne keskittyvät vain tiettyjen yrttien tuotantoon, toimivat markkinatalouden periaatteiden mukaan ja ovat luoneet selviä yhteyksiä ja taloudellista yhteistyötä teollisuuslaitoksien kanssa. Yrttiviljelyalaa kehitettäessä on näiden yritysten kokemuksia hyödynnettävä laajemmin!

Sosiologisessa mielessä Suomeen on viimeisten 25 vuoden aikana muodostunut uusi yrttien kulutus- ja tuotantokulttuuri. Maaseutu- ja maatalouspolitiikan ansiosta on kasvanut uusi, yrttien käytön ja tuotannon

osaava sukupolvi ja alan kehittäminen on nyt heidän käsissään.

Tulevaisuudessakin yrttien viljely ja tuotanto värittää maaseudun toimintapaletteja.