OSALLISTAVA VUOROVAIKUTUSKIERRE

Ratkaisuja kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuskäytäntöjen haasteisiin

Sivuja 67 sivua, joulukuu 2007

ISSN 1238-6464, ISBN 978-952-491-292-1 (nid.), ISBN 978-952-491-293-8 (pdf).

Hinta 10,10 e + alv 8 % + toimituskulut

Julkaisu pdf -tiedostona (744 kt)

Tutkimuksessa koottiin tietoa merkittäviksi koetuista maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuspolitiikan esteistä sekä niiden ratkaisemiseen jo käytetyistä toimivista vuorovaikutuspoliittisista käytännöistä,hallinnollisista toimintatavoista ja -malleista. Asiakirjoihin tutustumisen lisäksi kerättiin aineistoa TE -keskusten osastojen ja maakuntien liittojen yksiköiden johtajille suunnatulla valtakunnallisella kyselyllä sekä kyselyn perusteella valittujen alueiden edustajien teemahaastatteluilla. Aineistoa peilattiin teorioihin oppivasta organisaatiosta, luottamuksen syntymisestä ja vuorovaikutuksen kehittymisestä. Tutkimus toteutettiin syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana.

Vuorovaikutuspolitiikkaa ehkäisevät tekijät liittyvät yhtäältä toimivien käytäntöjen aluesidonnaisuuteen ja toisaalta maaseutupolitiikan muuttuvaan kenttään; perinteinen toimintarakenne ja -kulttuuri eivät istu ohjelmaperustaisen kehittämisen mukanaan tuomiin kehittämiskumppanuuksiin. Käytäntöjen aluesidonnaisuus edellyttää kunkin alueen vuorovaikutuspotentiaalin erikseen määrittelyä: toimintaympäristön analyysiä, hyvien käytäntöjen soveltamista alueen omiin erityispiirteisiin sekä vuorovaikutukselle hedelmällisten teemojen löytymistä. Toinen ongelmakenttä vaatii verkostomaiseen kehittämiseen soveltuvan toimintakulttuurin tietoista kehittämistä ja toimintarakenteiden hiomista vastaamaan paremmin näitä uusia tarpeita.

Tutkimusraportissa esitellään 1) vuorovaikutuspotentiaalin löytymisen lisätyökaluksi ”hankekorit”, vuorovaikutuspolitiikan alle luettavien kehittämishankkeiden aineistosta noussut kolmijako, 2) kolme tapaustutkimuskohdetta, joiden osalta tehdään toimintaympäristön analyysiä sekä nostetaan esiin menestysreseptin aineksia, 3) vertikaalisen ja horisontaalisen verkostoitumisen malli osoittamaan, ettei maaseudun ja kaupungin vastinparien osittainen puute ole este vuorovaikutukselle, 4) hankkeeseen osallistuneiden hyviksi kokemia käytäntöjä maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuspolitiikasta, mutta myös verkostomaisesta aluekehittämisestä ylipäätään, sekä 5) luodaan katsaus maaseutupolitiikan haasteisiin ja tarjotaan muutamia työkaluja näihin tarttumiseksi.