OECD:n arvio Suomen maaseutupolitiikasta. Tiivistelmä.

Hanna-Mari Kuhmonen (toim.)

Sivuja 37 sivua, lokakuu 2008

ISSN 1238-6464, ISBN 978-952-227-077-1(nid.), ISBN 978-952-227-078-8 (pdf).

Hinta 10,10 e + alv 8% + toimituskulut

Julkaisu YTR 6 2008 (pdf) (2.4 MB)

OECD teki vuosina 2006-2008 Suomen maaseutupolitiikasta maatutkinnan. Tähän tiivistelmään on koottu maatutkinnan keskeisin sisältö kehittämissuosituksineen. Maatutkinnassa keskitytään pääasiassa Suomen maaseudun ja maaseutupolitiikan tilanteeseen ja kehittymiseen.

Lisäksi käsitellään kahta erillistä teemaa: julkisten palvelujen tarjontaa sekä kilpailukykyyn ja liiketoimintaympäristöön liittyviä politiikkoja. Laatutkintaraportti koostuu neljästä luvusta, joissa käsitellään em. aihepiirejä ja annetaan kehittämissuosituksia.

OECD:n arvion mukaan Suomi on yksi OECD:n maaseutumaisimmista maista. Se on myös yksi ensimmäisistä maista, jossa alettiin soveltaa poikkihallinnollista lähestymistapaa maaseutupolitiikkaan. Tämä on mm. auttanut erityyppisten maaseutualueiden (kaupunkien läheisen maaseudun, ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun) erilaisten haasteiden tunnistamisessa.

OECD arvioi, että Suomessa on rakennettu viime vuosikymmenien aikana ainutlaatuinen maaseutupolitiikan malli, joka on onnistunut varsin hyvin yhdenmukaistamaan maaseutualueille kohdistettuja politiikkoja (ns. laaja maaseutupolitiikka) ja kohdistamaan erityisiä ohjelmia maaseudun kehittämisen edistämiseen (ns. suppea maaseutupolitiikka). 

Maaseutupolitiikan jakaminen laajaan ja suppeaan tekee politiikasta Suomessa selkeämmän kuin monissa muissa maissa. Se on myös hyvä kompromissi OECD-maissa usein ääripäinä esiintyvien ”suuren suunnitelman” (grand plan, jossa yhdistetään kaikki politiikat kattavaksi strategiaksi) ja ”kapean erikoisalan politiikan” (niche policy, jolla on hyvin suppea soveltamisala ja budjetti) välillä.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmällä (YTR) on ratkaisevan tärkeä asema laajan ja suppean maaseutupolitiikan toimintojen yhtenäisyyden varmistamisessa. Vaikka YTR:n institutionaalinen rooli valtioneuvostossa (Government) onkin melko heikko, sillä on merkittävä rooli maaseutupolitiikan hallinnassa (governance) sekä välineenä, joka saattaa yhteen eri toimijoita, että maaseutuyhteisöjen lähettiläänä ja puolestapuhujana.