Vetovoimatekijöitä ja niiden puutteita

Julkaistu: 11.06.2018

Harvaan asutun maaseudun kuntien suurin palveluihin ja toimintakykyyn vaikuttava tekijä on väestörakenteen ja – määrän muutos. Väestön rakenteen ja määrän muutos on niin voimakas, että se tulee parin vuosikymmenen päästä määrittelemään useiden kuntien toimintakykyä, itsenäisyyttä ja palvelutuotantoa kriittisellä tasolla. Huolimatta siitä, että tämä vaikuttaa olevan kaikilla tahoilla hyvin selvillä, siihen ei reagoida sillä tasolla, kuin se asian tärkeyden kannalta olisi tarpeen.

Harvaan asutun maaseudun kuntien väestörakenne muuttuu siten, että vanhusväestön ja keski-ikäisten määrä kasvaa voimakkaasti. Vastaavasti nuorten työikäisten määrä on tasaisesti, mutta voimakkaasti laskeva. Syntyvien lasten määrä pienenee vuosittain, mikä vaikuttaa suoraan nuorten määrään samassa suhteessa. Tein laskelman harvaan asutun maaseudun kuntaan, jota käytän tässä esimerkkinä muutoksesta. Laskelma on yksinkertainen lineaarinen ennuste vuoteen 2040 saakka. Ennuste perustuu väestön muutoshistoriaan vuodesta 1990 vuoteen 2015. Kyseessä on suora laskennallinen jatkumo tapahtuneeseen muutokseen 25 vuoden aikana ja oletuksena on, että muutos jatkuu samanlaisena vuoteen 2040. Kyseessä on kunta jossa oli  vuonna 1990 asukkaita 5655. Muutosennuste on, että vuonna 2040 asukkaita olisi enää 3040.

Väestörakenne kyseisessä kunnassa tulee laskelman mukaan muuttumaan siten, että kun 0-14 vuotiaiden määrä oli vuonna 1990 28 % niin vuonna 2040 heitä olisi  vain 7 %. Nuorten 15–24 ikäryhmässä olevien määrä oli vuonna 1990 14 % ja vuonna 2040 heitä olisi 10 %. Työikäiset, joita oli vuonna 1990 27 %,  laskennallisesti loppuisivat kokonaan. Tämä ei tietenkään ole realiteetti. Joka tapauksessa työikäisten määrä tulee olemaan hälyttävän pieni. Keski-ikäisten 45–64 vuotiaiden määrä oli vuonna 1990 20 % väestöstä ja vuonna 2040 heitä olisi 50 %. Eläkeikäisten 65 vuotta ja vanhempien määrä oli vuonna 1990 10 %. Vuonna 2040 heitä olisi  ennusteen mukaan 33 %.

Edellä olevan laskelman tulos on karu. Mikäli väestön muutos tapahtuu lähellekään edellä olevan laskelman mukaan, on edessä suuria vaikeuksia. Jo pelkästään eläkeläisiä  kyseisessä kunnassa olisi 1003 henkeä. Työikäisiä olisi 1824 henkeä ja näistä yli 45 vuotiaita olisi 1520 henkeä. Yli 45 vuotiaiden suuri osuus tarkoittaa sitä, että eläkeläisten osuus kasvaa jyrkästi. Nuorten työikäisten määrä laskelman mukaan tulee olemaan lähellä nollaa vuonna 2040. Tämä vaikuttaa aika hurjalta, mutta näin on muutos ollut viimeiset 25 vuotta. Miksi suunta muuttuisi ilman voimakkaita olosuhteiden muutoksia? Nuorimman ikäryhmän 0 – 14 vuotta määrä tulisi vuonna 2040 olemaan 213 henkeä. Tällöin vuotuinen syntyvien määrä on noin 15 henkeä.

Miten tulisi reagoida?

Kansakunnan näkökulmasta ei ole hirveän iso asia, jos pienellä maaseutukunnalla on väestörakenne heikko ja talous kuralla. Valtion talouttahan tarkastellaan kansakunnan kokonaisuuden näkökulmasta eikä pienen julkisen sektorin toiminta ei ole kovin kiinnostavaa valtioneuvostossa. Harva-alueen kuntien toimintakyky on kiinni puhtaasti siitä, mitä päätöksiä kunnassa tehdään ja ollaanko ennakoivia vai tehdäänkö ainoastaan sopeuttamispäätöksiä. Tänään tehtävillä päätöksillä vaikutetaan siihen, miten väestörakenne muuttuu. 

On hyvä muistaa, ettei kyseessä ole luonnonvoima, vaan kehitys johon voidaan vaikuttaa. Edellä oleva laskelma osoittaa, että harvaan asutun alueen pieni kunta ei voi pysyä elinvoimaisena sisäisellä väestökasvulla. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ainoa mahdollisuus pysyä toimintakykyisenä ja elinvoimaisena kuntana, on saada uusia asukkaita ja yrittäjiä. Tämä taas vaatii tehokkaita toimenpiteitä. Tehokkaita toimenpiteitä ei ole sopeuttaminen väestörakenteen muutoksen mukaan, vaan toimiminen siten, ettei väestörakenne muuttuisi ennusteen mukaisesti.

Vetovoimat

Elinvoimaisuuden ehto on saada muualta asukkaita, yrittäjiä, perheitä. Näitä ei ole mahdollista saada, jos ei ole riittävän vahvoja vetovoimatekijöitä, toimivaa ja monipuolista infrastruktuuria ja näihin perustuvaa pitkäjänteistä markkinointikampanjaa. Mitä ovat sellaiset vetovoimatekijät, jotka saisivat ihmisen muuttamaan harvaan asutulle alueelle? On tehty tutkimuksia, muun muassa Sitra, että huomattava osa suomalaisista haluaa asua maalla. Samoin nämä tutkimukset osoittavat, että maaseudun peruselementti rauha ja hiljaisuus ovat yksi vetovoimatekijä. Tämähän ei tietysti riitä. Harva-alueen kunnan toimijoiden tulee esittää itselleen vakava kysymys: 
  • Mitkä ovat ne vetovoimatekijät jotka saavat yrittäjän, työntekijän, lapsiperheen muuttamaan juuri minun kuntaan? 
  • Onko kunnassani asuntoja, tontteja todella hyvillä paikoilla, yrittämisen tiloja, toimiva infrastruktuuri? 
  • Miten minun kuntani poikkeaa edukseen muista asumisen ja yrittämisen paikoista? 
Onkin erikoista, että harvaan asutun alueen ongelma on vähenevä ja vanheneva väestö ja samaan aikaan harvaan asutulla alueella on pula asunnoista, mikä estää osaltaan muuton maaseudulle. Maaseudun harvaan asutun alueen kuntien asuntokanta on vanhaa, rapistunutta, pieniä ja niitä on liian vähän. 

Kun kunnissa on löydetty hyvät vastaukset edellä esitettyihin kolmeen kysymykseen, on käynnistettävä hyvin suunniteltu, tuloshakuinen, useiden vuosien mittainen markkinointikampanja ruuhka-Suomen alueelle. Muuta vaihtoehtoa ei ole.



Rauno Kuha

Rauno Kuha

tutkija Luonnonvarakeskus
Rauno Kuha on työssään perehtynyt lappilaisen maatalouden rakenteisiin, alueelliseen elintarviketuotantoon sekä harvaan asutun maaseudun asumisen ja elämisen rakenteisiin. Hänellä on useiden vuosikymmenien kokemus maaseudun kehittämisen ja tutkimuksen tehtävistä. Keskeisimmät harrastukset ovat luonnossa liikkuminen ja lukeminen.