Järjestöjen kiirastuli

Toinen käsi antaa, toinen ottaa?  Tämä tuttu aforismi nousee väkisinkin mieleen, kun seuraa sitä, millä tavoin politiikassa ja hallinnossa käsitellään järjestöjä ja kolmatta sektoria. Samaan aikaan, kun yhdistysten merkitystä korostetaan ja kolmatta sektoria peräänkuulutetaan kumppaniksi palvelutuotantoon, samaan aikaan monet julkisen vallan linjaukset kaventavat järjestöjen toimintatilaa.

Kysymys tuskin kuitenkaan on tietoisista tavoitteista kurjistaa järjestöjen arkea. Pikemminkin on monista yhteiskunnassa yhtä aikaa tapahtuvista muutoksista, joiden yhteisvaikutus ajaa monet yhdistykset vaikeaan tilanteeseen.

Yhdestä asiasta ollaan varmasti silti yksimielisiä. Järjestöissä tehdään valtavan paljon yhteiskunnallisesti arvokasta työtä – ne tarjoavat mielekästä toimintaa ja täydentävät palveluja, tarjoavat yhteisön, johon kuulua, lisäävät sosiaalista pääomaa ja vahvistavat yhteisöllisyyttä, ja tekevät myös yhteiskuntataloudellisesti mittaamattoman arvokasta työtä edistäessään ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.