Usein kysyttyä - 6 kysymystä ja vastausta
1. Mitä uutta sopimuksellisuudessa on? Eikö samanlaisia asioita ole tehty jo ennemminkin?
Vastaus:Sopimuksellista toimintaa on tehty monissa paikoissa jo kauan. Nyt on kuitenkin tarkoitus laajentaa toimintaa ja tehdä siitä suunnitellumpaa. Joka paikassa työn tekijä ja teettäjä eivät kohtaa itseohjautuvasti, vaan heitä on autettava tai rohkaistava. Erilaisten rahoitusmuotojen ja toimintamahdollisuuksien selvittäminen voi synnyttää uusia yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijat saattavat innostua palvelujen järjestämisestä.
Julkisen sektorin kautta ei ole enää mahdollista saada kaikkia palveluita eivätkä aina yrityksetkään ole kiinnostuneita hajallaan olevien palveluiden tuottamisesta. Mikäli sopimuksellisuutta ei kehitetä, on mahdollista, että palvelut siirtyvät yhä kauemmaksi maaseudun asukkaista. Sopimuksellisuuden kautta voidaan synnyttää uusia yrityksiä ja työpaikkoja sekä ansionlähteitä esimerkiksi yhdistyksille.
2. Mitkä tahot sopivat välittäjäorganisaatioiksi?
Vastaus:Välittäjäorganisaatioksi sopivat sellaiset yhteisöt, jotka toimivat lähellä sekä viranomaisia että käytännön kenttätyötä. Paikalliset toimintaryhmät ja kyläasiamiehet yhteistyössä sopivat välittäjäorganisaatioiksi parhaiten, koska niiden toiminta-alue on ihanteellisen kokoinen ja toimintaryhmien hallinto on kolmikantainen. Alueesta riippuen myös muut tahot voivat sopia välittäjäorganisaatioiksi.
3. Kuka rahoittaa välittäjäorganisaatiotoimintaa?
Vastaus:On selvää, että välittäjäorganisaatiotoiminta tarvitsee erillistä rahoitusta eli toimintaa ei voi hoitaa pelkästään talkoilla tai muun työn ohessa. Tällä hetkellä välittäjäorganisaation tehtävä rahoitetaan erilaisilla hankkeilla. Tavoitteena on kehittää sopimuksellisuutta siihen suuntaan, että julkisista varoista olisi mahdollista tukea sitä. Sopimuksellisuuden edistäminen ja välittäjäorganisaationa toimiminen ovat tärkeimpiä perusteita kylätoiminnan valtioavun nostamiselle.
4. Miten sopimuksellisuuden välittäjäorganisaatiot eroavat työvoimatoimistoista?
Vastaus:Sopimuksellisuuden välittäjäorganisaatioiden ensisijainen tehtävä ei ole huolehtia työllistämisestä, vaan pienten sirpaleisten töiden organisoinnista ja uusien palvelujen järjestämisestä. Tämän tavoitteen johdosta myös työpaikkoja syntyy. Monet työvoimatoimistojen ja välittäjäorganisaatioiden tehtävät ovat samanlaisia, kuten esimerkiksi työntekijän ja työnantajan yhteen saattaminen, mutta lähestymistavat poikkeavat toisistaan. Toimintaryhmät muun muassa enemmän käyvät kylissä ja yrityksissä sekä pystyvät juttelemaan ihmisten kanssa alueen tarpeista. Työvoimatoimisto on viranomainen, kun taas sopimuksellisuuden välittäjäorganisaatio sijoittuu viranomaisen ja kansalaisten välimaastoon.
5. Kuka maksaa palkan töiden tekemisestä?
Vastaus:Palkan maksaja on yleensä töiden tilaaja. Tilaaja voi olla kuka tahansa; valtio, kunta, yritys, yhdistys, kotitalous.
Julkisella sektorilla ja erilaisilla säätiöillä on satoja eri rahoitusmuotoja. Niitä pitää vain osata aktiivisesti hakea. Tässä vaiheessa ei ole olemassa mitään uutta rahaa itse sopimuksilla sovittaviin töihin. Kotitalousvähennys ja palveluseteli ovat nykyisin käytettävissä olevia tukimuotoja, joilla tilaajan maksettavaksi tulevia kuluja voidaan pienentää. Tällöin osan palvelusta maksaa kyseisen tukimuodon tarjoaja.
6. Miten yhdistysten ja hankkeiden tuottamat palvelut vaikuttavat jo olemassa olevien yritysten toimintaan?
Vastaus:Sopimuksellisuudesta voivat hyötyä jo olemassa olevat yritykset tulemalla mukaan suunnittelemaan palveluita ja jopa tuottamalla näitä palveluita. Kuitenkin on olemassa useita alueita ja toimialoja, joilla yritykset eivät halua toimia huonon kannattavuuden vuoksi. Tällöin esimerkiksi yhdistyksen tuottama toiminta käynnistyy alueilla, joilla kilpailua ei voi vääristää, koska kilpailua ei ole.
Uutta toimintaa voidaan käynnistää myös hankerahoituksen avulla. Tällä ei kuitenkaan saisi tuottaa varsinaista palvelua markkinoille yleistä markkinahintaa halvemmalla, vaan hankerahoitusta olisi käytettävä toiminnan jatkumisen turvaamiseen hankkeen päättymisen jälkeenkin. Hankerahoitusta kannattaisi käyttää esimerkiksi toiminnasta tiedottamiseen, asiakkaiden hankintaan ja toimintatapojen hiomiseen.