Sopimuksellisuuden ajatus

Sopimuksellisuus on toimintatapa, jolla pyritään tekemätöntä työtä organisoimalla ja paikallisesti sopimalla luomaan alueelle palveluja sekä uusia ansiolähteitä. Sopimuksellisuus ei ole julkisen sektorin tiukassa kontrollissa oleva uusi järjestelmä, vaan pikemminkin uutta yhteistoimintaa kehittävä toimintakulttuurin muutos. Usein julkinen sektori on tavalla tai toisella mukana sopimuksissa, jos ei sopimusosapuolena, niin rahoittajan roolissa. Sopimuksellisuuden toimijoita ovat tilaajat, tuottajat, välittäjäorganisaatiot ja rahoittajat. Näistä kerrotaan tarkemmin Sopimuksellisuuden osapuolet -osiossa.

Maaseutupolitiikan näkökulmasta sopimuksellisuudella tarkoitetaan maaseudun toimintojen yhdistämistä joustavan työn ja palvelujen välitysmekanismin avulla. Se täydentää tavanomaista yritystoimintaa ja julkisen vallan käytössä olevia kehittämisjärjestelmiä. Sopimusmenettely soveltuu monille aloille hoiva- ja hyvinvointipalveluista ympäristön ja teiden hoitoon.

Sopimuksellisuus edistää elinvoimaisen ja toimivan maaseudun kehittymistä, kohentaa maaseutuympäristön laatua sekä lisää maaseudun vetovoimaisuutta asumis- ja työympäristönä. Sopimuksellisuus vähentää tekemätöntä työtä ja hyödykkeiden vajaakäyttöisyyttä. Sen edunsaajia ovat sekä maaseudulla asuvat että maaseudulla vierailevat eli kaikki suomalaiset.

Sopimuksellisuuden toimialat

Sopimuksellisuutta voi olla kaikilla niillä toimialoilla, joilta löytyy tekemätöntä työtä. Tällä hetkellä suurin tarve ja eniten sopimuksellisuuden käytäntöjä on ympäristö- ja hyvinvointialoilla.

Sopimuksellisuuden taustaa

Maaseudulla on paljon tekemättömiä töitä, kuten hoitamatta jääneitä maisemakokonaisuuksia ja siivouspalveluiden tarvetta kotitalouksissa. Työt ovat usein hajallaan ja varsin pienimuotoisia. Töille olisi tekijöitäkin, kuten työttömiä tai vajaatyöllistettyjä henkilöitä. Ongelmana on, että töille ei löydy välttämättä maksajaa. Jos maksaja kuitenkin löytyy, on edelleen epätodennäköistä, että töiden tekijä ja teettäjä oma-aloitteisesti kohtaisivat toisensa.

Tätä taustaa vasten 2000-luvun alusta asti Suomessa on valmisteltu sopimuksellisuutta vastaukseksi maaseudun muutoksen aiheuttamiin tarpeisiin ja etenkin pienten hajallaan olevien työtehtävien tekemiseen.

Ympäristökysymykset ovat alun alkaen olleet sopimuksellisuuden ydintoimialaa. Esimerkiksi Ranskan maaseutusopimusjärjestelmässä, jossa on samoja piirteitä kuin Suomessa, kyse on nimenomaan sopimuksien teosta julkisen sektorin ja maanviljelijöiden kesken. Suomessa mitään toimialaa ei ole haluttu sulkea pois ja sovelluksien kirjo on laaja. Suomessa myöskään julkinen sektori ei ole aina yhtenä osapuolena toimenpiteissä.