Sopimuksellisuuden osapuolet ja sisältö
Tarve
Sopimuksellisuuteen kuuluu aina vähintään kaksi eri osapuolta. Käytännössä toimijoita on yleensä enemmän. Sopimusosapuolina voivat olla esimerkiksi kunnat, valtio, valtion aluehallintoviranomaiset, yhteisöt, yritykset ja yksityishenkilöt. Jokainen sopimus ja sopimusprosessi on erilainen ja lähtee paikallisista tarpeista.
Maaseudulla on paljon työtä, joka ei syystä tai toisesta tule tehdyksi. Markkinavoimat eivät sinne yllä ja julkinen sektori on vähitellen vähentänyt omaa osuuttaa palveluiden tuottajana. Syntyy erilaisia tarpeita, joihin toivotaab jonkun tahon reagoivan.
Esimerkki 1.
Kylällä asuu vanhuksia. Kuntien kautta ei ole enää saatavissa kodinhoitajia, eikä varsinkaan siivousapua. Mikäli vanhuksen luona kävisi joku silloin tällöin hoitamassa joitain askareista, vanhus voisi elää kylällä omassa kodissaan paljon pidempään. Tässä esimerkissä on kyse kotipalvelujen tarpeesta.
Esimerkki 2.
Maaseutumaiseman hoidosta ei haluta ottaa vastuuta. Tien varret pusikoituvat, eikä kaunista jokea näe enää kukaan. Kyläläiset eivät jaksa hoitaa kaikkea talkoilla. Maisemanhoitotehtävistä kiinnostuneita yrittäjiä ehkä olisi, mutta kuka maksaisi maisemahoitotyön? Tässä on kyse maisemanhoidon tarpeesta.
Tilaaja
Erilaisten työtehtävien ja palveluiden hankinnasta kiinnostuneita tahoja on monia. Tilaaja voi olla kunta, yksityinen henkilö, yritys, yhdistys tai vaikka valtio riippuen asiasta. Ongelmana usein on se, että mistä tilaaja löytää sopivan tuottajan. Usein herää myös kysymys, että kuka työn maksaa. Esimerkiksi kuntien varat ovat rajalliset, jolloin maisemanhoitotöiden rahoittajaksi toivotaan yleensä valtiota. Kyse on julkishyödykkeestä, jonka hoito ei periaatteessa kuulu kenellekään, mutta sen hoidosta hyötyy rajaton määrä ihmisiä.
Tuottaja
Erilaisten työtehtävien ja palveluiden tuottamisesta kiinnostuneita tahoja on monia. Tuottajana voi olla kunta, yksityinen henkilö, yritys, yhdistys tai vaikka valtio riippuen asiasta. Tuottajan ongelmana on usein vaikeus tietää, kuka palveluita haluaa tilata tai hankkia ja kuka työstä maksaa.
Välittäjäorganisaatio
Sopimuksia voidaan solmia suoraan toimijoiden välille tai niitä voidaan tehdä välittäjäorganisaatioiden avulla. Välittäjäorganisaatiot toimivat linkkinä työn teettäjien, tekijöiden ja rahoittajien välillä. Ne organisoivat sirpaleisten työtehtävien muutosta maaseudun asukkaiden ansiolähteiksi.
On tärkeää, että välittäjäksi ryhtyy sellainen taho, jolla on riittävästi paikallistuntemusta ja valmiuksia toimia linkkinä ruohonjuuritason, julkisen sektorin ja rahoittajien välillä. Välittäjäorganisaatio voi olla esimerkiksi paikallinen toimintaryhmä tai kyläyhdistys.
Välittäjäorganisaatiolle näyttäisi olevan tarvetta, mutta useiden kokeilujen myötä on havaittu, että toimintaa ei voida pyörittää ilman julkista rahoitusta. Välittäjäorganisaatiotoimintaa on kokeiltu monissa eri organisaatioissa.
Rahoittaja
Sopimusten kohteena olevien töiden rahoittajina voivat toimia hyvinkin erilaiset tahot. Ihannetilanteessa julkinen sektori rahoittaisi laajasti maaseudun tekemättömiä töitä. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista, vaan osa työtehtävistä rahoitetaan yksityisin varoin. Tällaisia tehtäviä on runsaasti esimerkiksi hoiva- ja hyvinvointipalveluissa. Kotitalouden maksavat itse esimerkiksi halutessaan siivouspalveluita. Myös rahastot ja säätiöt voivat olla maaseudun pienten töiden rahoittajia, etenkin kulttuuripalveluissa tämä on tavallista.
Hyödyn saajat
Hyödyn saajat voivat olla keitä tahansa riippuen sopimuksesta. Maisemanhoidossa hyödynsaajia on paljon ja he voivat olla ketkä tahansa: maaseudun asukkaita tai esimerkiksi kaupungissa asuvia mökkeilijöitä tai retkeilijöitä.
Sopimus
Sopimukset voidaan jakaa korkean ja matalan luottamustason sopimuksiin.
Matalan luottamustason sopimukset ovat tiukkoja ja yksityiskohtaisia, kun taas korkean luottamustason sopimuksissa korostuu väljyys ja kumppaneihin luottaminen. Sopimuksellisuudessa korostuu luottamus sopimusosapuolten välillä eli sopimukset perustuvat mahdollisimman pitkälti korkeaan luottamustasoon sopimuskumppanien välillä. Riippuu kuitenkin hyvin paljon sovittavasta asiasta, millainen sopimus kulloinkin tarvitaan. Joskus on syytä määritellä kirjallisesti hyvinkin tarkasti vastuut ja velvollisuudet.
Yleensä sopimusosapuolia on kaksi, mutta niitä voi olla enemmänkin. Kaikki sopimuksellisuuden sopimukset eivät ole kirjallisia, vaan ne voidaan tehdä myös suullisesti. Kirjallisten sopimuksien tekemisessä voi hyödyntää valmiita sopimusmalleja. On kuitenkin muistettava, että osa sopimusmalleista on suuntaa-antavia. Ne soveltuvat vain malliksi omalle, omista paikallisista tarpeista ja lähtökohdista solmittaville sopimuksille.