Uusitalon tutkimus on kattava kuvaus maaseutupolitiikan kehittymisestä

Tuomas Perheentuvan arvostelu Eero Uusitalon tutkimuksesta Maaseutu - väliinputoajasta vastuunkantajaksi.

Maaseutupolitiikka on muotoutunut 1980-luvulta alkaen aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan puristuksessa. Samalla maatalouspolitiikka ja aluepolitiikka ovat vähitellen loitontuneet maaseudusta ja sen ihmisistä. Suomalaisesta maaseutupolitiikasta on kehkeytynyt alansa esikuva, jota OECD ylistää ja josta ulkomailla otetaan mallia.

Maaseutupolitiikan kehittymisprosessia kuvaa professori, maaseutuneuvos Eero Uusitalo kirjassaan Maaseutu – väliinputoajasta vastuunkantajaksi. Kirjasta tekee kiinnostavan se, että Eero Uusitalo on työskennellyt maaseutupolitiikan keskeisimpänä toimijana käytännössä koko sen ajan, kun maaseutupolitiikkaa on Suomessa harjoitettu.

Voimakas kansalaistoimintaan nojautuminen on Uusitalon virkamiesuraa leimaava piirre. Vahva usko ihmisten omaehtoiseen vastuunottoon ei ole virkamiehelle tuiki tavallinen ominaisuus.

Uusitalon kirja kulkee teknisesti kahdella tasolla: pääosa kirjasta on tohtoritaustaisen tutkijan seikkaperäistä kertomusta ja analyysiä maaseutupolitiikan eri vaiheiden etenemisestä, sen monista suurista edistysaskelista ja takaiskuista.

Se on myös kuvausta maaseutupolitiikan poikkihallinnollisesta työtavasta, joka on aikaansa edellä suomalaisessa sektorisuuntautuneessa hallintokulttuurissa. Erityishuomion saa Leader-toimintaryhmätyö, joka on Suomessa menestyksekkääksi osoittautunut maaseudun kehittämisen metodi.

Kirja on toistaiseksi kattavin kuvaus suomalaisen maaseutupolitiikan ja koko maaseutupoliittisen järjestelmän kehittymisestä nykytasolleen. Arvaan, että tätä tekstiä tullaan lukemaan maaseutupolitiikan oppikirjana pitkään.

Tutkimusosion rinnalla kulkee toisenlainen teksti, hyvin henkilökohtainen näkökulma. Siinä Uusitalo kertoo väliin riemukkaita, toisinaan likimain karmeita anekdootteja maaseutupolitiikan toimijan arjesta. Tapahtumien areenat vaihtelevat kansainvälisistä konferensseista ja Brysselin käytäviltä ministerien työhuoneisiin ja syrjäkylien tupailtoihin. Tekstin takaa paljastuu ovela taktikko ja jääräpäinen taistelija, joka tuntee mieltymystä kovennettuun sanankäyttöön, ja samaan aikaan herkästi tunteva ihminen.

Uusitalo analysoi aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan kehittymistä nykyisiin muotoihinsa seuraamalla eri työryhmien ja komiteoiden mietintöjä pitkältä aikaväliltä. Silmiinpistävää näissä dokumenteissa on, että maaseutu saa ajan myötä yhä ohuemman painoarvon, vaikka maaseutu-sanaa käytetäänkin yhä poliittisessa retoriikassa sellaistenkin asioiden puolustamiseen, joilla ei tätä nykyä ole suurta merkitystä maaseudun asukkaiden hyvinvoinnille.

Eero Uusitalon tutkimus ei ole hajuton ja väritön, päinvastoin. Se on kirjoittajansa näköinen, perinpohjainen teos, joka vaatii lukijaltaan paneutumista ja omaa ajattelua. Sen lukemista voi suositella jokaiselle, joka on vakavasti kiinnostunut maaseudusta ja sen kehittämisestä.

Tuomas Perheentupa
Kirjoittaja työskentelee Suomen Kylätoiminta ry:n kehittämisjohtajana

Eero Uusitalo: Maaseutu – väliinputoajasta vastuunkantajaksi. Maaseutupolitiikan itsenäistyminen alue- ja maatalouspolitiikan puristuksessa. Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutin julkaisuja 17/2009. 311 s. Hinta 20,00 euroa. Kirja on tilattavissa Suomen Kylätoiminta ry:n tai Ruralia-instituutin kautta.

Palaa otsikoihin