Ajankohtaista

25.9.2017 11.33

Päätöksentekoon tarvitaan lisää tutkimustietoa lasten arjesta

Ilkka Lehtola

Tämä teema nousi esille useissa puheenvuoroissa Leppävirralla 1.9.2017 Maaseutuparlamentin yhteydessä järjestetyssä Lapsi- ja perhepalvelut maaseudulla -työpajassa. Joukko tutkijoita, kuntien viranhaltijoita, LAPE-työhön osallistuvia ja kyläaktiiveja kokoontui kuuntelemaan ja pohtimaan lapsi- ja perhepalvelujen uudistamisen haasteita ja mahdollisuuksia maaseudun näkökulmasta. Puheenvuoroissa esiteltiin myös maakunnallisia ja paikallisia ratkaisuja palvelutuotannon uudistamiseksi. Tilaisuuden taustalla oli Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE), jonka toteutus on alkanut kunnissa ja maakunnissa.

DSC_0307bMikä muuttuu, miksi ja millä tavalla, kysyi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila puheenvuoronsa aluksi. Hän nosti tärkeimmiksi ydinasioiksi perheen tarpeet ja lasten oikeuksien arvioinnin. Kurttila ihmetteli, kuinka vähän lapsivaikutusten arviointia on tehty. Hän korosti, että päätösten vaikutukset tulee arvioida tutkimustiedon ja lapsen ja nuoren arjen perusteella. Kuntien päätöksillä on ollut seurauksia. Esimerkiksi 1990-luvun alusta lähtien perusopetuksen yksiköiden määrä on puolittunut. Kuntien tekemät päätökset ovat olleet taloudellisia, eivät niinkään pedagogisia. Peruskoulun oppilaskohtaiset käyttömenot ovat nousseet, vaikka samanaikaisesti kouluverkko on harventunut. Säästöjä ei ole syntynyt.

 

Kun valtiollinen ohjaus mm. sivistyspalveluista heikkenee ja kuntien päätöksentekovalta kasvaa, syntyy näitä ongelmia. Kurttila näkee, että Suomi on matkalla hyvin moneksi eri Suomeksi. Lapsen tulevaisuutta määrittelee se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan tämä syntyy. Moni asia on hyvin, kun katselemme pelkästään tilastollisia keskiarvoja. Suomalaisten lasten oppimistulokset ovat edelleen keskimäärin hyviä, mutta se peittää alleen alueelliset erot ja tiettyjen väestöryhmien suuret ongelmat. Lisäksi merkittävä osa jää alle minimitason lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Kun katsomme keskiarvojen laitamille, ongelmat ovat syviä.

 

Kurttila peräänkuulutti paluuta lähikouluperiaatteeseen. Se tarkoittaa sitä, että löydämme luovia tapoja ratkaista perusopetuksen kysymyksiä, joissa digitaalisuus tulee avuksi ja tueksi. Nykyisin on mahdollista luoda myös joustavampia ratkaisuja sille, että voidaan tarjota erityisopetusta tavalla, joissa etäisyyksiä voidaan voittaa. Keskuskoululle voidaan mennä muutamana päivänä viikossa ja muina päivinä voidaan antaa lähiopetusta lähempänä kotia. Tavoitteena tulisi olla, että jokaisen oppilaan tulisi saada opetusta viiden kilometrin säteellä. Perusopetuksen laillinen tila Suomessa ei ole lapsen edun mukainen, arvioi Kurttila. Koululaiskuljetukset eivät ole inhimillisiä ja järkeviä. Kurttilan mukaan valtion ohjausta tulisi vahvistaa. Merkitystä on myös sillä, miten kuntia ohjataan ylläpitämään kouluverkkoa. Aluehallintovirastojen tulisi tarkistaa kouluverkostoon tehtävät muutokset ja varmistaa, että kaikki oleelliset tekijät on otettu huomioon. 

 

DSC_0318bTutkijatohtori Pilvi Hämeenaho Jyväskylän yliopistosta pohti turvallisen arjen ja hyvinvoinnin rakenteita lasten elämässä. Koti, lähiverkosto, lähiympäristö, arjen toimet ja teot ovat tekijöitä, joista arjen hyvinvointi ja turvallisuudentunne rakentuvat. Maaseudulla välimatkat ovat yleensä pitkiä ja kulkeminen on välttämätöntä. Harrastukset ja vapaa-aika voivat olla kotona, mutta lapset ja nuoret aikuiset käyvät vapaa-aikanaan yleensä taajamissa.

 

Jos halutaan uudistaa lapsi- ja perhepalveluja, on Hämeenahon mukaan otettava huomioon myös sivistys- ja koulu- ja varhaiskasvatuspalvelut, jotta voidaan saada lapsilähtöinen hyvinvointia ja terveyttä edistävä verkosto aikaiseksi. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (LAPE) ideana on, että palvelut joustavat ja ne sopeutetaan vastaamaan tarpeeseen. Tavoitteena on siirtyä organisaatiokeskeisestä toimintavasta lapsi- tai asiakaslähtöiseen toimintaan. Tämä edellyttää rakenteiden, toiminnan ja ajattelun muutosta. Keskeistä on osallisuus, mikä tarkoittaa todellista yhteisöön kuulumista. Tähän yhteisöön kuuluvat myös ammattihenkilökunta.

 

Hämeenaho kertoi esimerkkejä koulukuljetuksessa olevien lasten arjesta. Palvelujen järjestämisessä maaseudun erityispiirteet on otettava huomioon. Lapsen oikeus osallisuuteen ei saa riippua asuinpaikasta. Osallisuus, turvallisuus, kokemus kuulumisesta ja välittäminen on nähtävä perusoikeutena. Näiden tulisi olla hyvinvoinnin pohjana. Kyse on kokonaisvaltaisesta hoivasta ja hoidosta, joissa nivoutuvat koulupäivä ja arkipäivä. Tutkimustietoa lasten arjesta kaivattaisiin enemmän. Yksittäistenkin ihmisten puhetta tulee kuunnella, vaikka se olisi sirpaleista ja yhden perheen näkökulmasta. Tutkimustietoon voisi vedota enemmän, kun päättäjät tekevät ratkaisuja. Päätöksenteko ei saa tukeutua vain edustuksellisuuteen. On kuunnellaan myös niitä, jotka eivät ole jaksaneet lähteä yleisötilaisuuksiin esittämään kokemuksiaan.


DSC_0332bPohjois-Savon LAPE-muutosagentti Minna Rytkönen korosti, että lapsille on tärkeää turvallinen, välittävä ja kannustava ympäristö. Hallinnossa monesti lähdetään rakentamaan palvelua organisaatiokeskeisesti, kun keskiössä pitäisi olla lapsi, nuori ja perhe ja sen arki. Rytkönen arvioi, että kunnissa on vahva halu palvelujen uudistamiseen. Kun kuntien työntekijät tuntevat toisensa, työntekijät voivat tehdä paremmin yhteistyötä. Pienimmissä kunnissa palvelut ovat yhden ihmisen takana, mutta tällainen järjestelmä on haavoittuva esim. henkilökunnan poissaolojen aikana.


Palvelujen vaihteleva saatavuus ja pitkät välimatkat luovat eriarvoisuutta. Monissa kunnissa ongelmana on, että järjestöt tarjoavat palveluja vain keskustaajamissa. Rytkönen toivoi, että kolmannen sektorin työlle ja toiminnalle tulisi saada rahoitusta muuallekin kuin kaupunkien keskustoihin. Hän oli huolissaan siitä, miten voitaisiin tukea vanhemmuutta siinä vaiheessa, kun nuoret lähtevät opiskelemaan peruskoulun jälkeen ja muuttavat kotoa pois. Turvallinen yhteisö vaihtuu ympäristöön, josta nuorella ei ole kovin paljon kokemusta. Rytkönen peräänkuulutti, että myös koulujen opettajien roolia turvallisina aikuisina tulisi vahvistaa.


LAPE-muutostyön eräs keskeinen tavoite on rakentaa perhekeskuksia. Yhdenvertainen palvelujen saatavuus on tavoitteena muutoksessa. Jalkautuminen on yksi lähtökohta. Perhekeskus ei tarkoita sitä, että olisi olemassa yksi perhekeskus, vaan esim. Pohjois-Savossa se on suunniteltu hybridimalliksi, joka toimii verkostona.

 

DSC_0353bKyläaktiivi Ilpo Lehtinen Ihastjärven kylä ry:stä kertoi Mikkelin keskustaajaman pohjoispuolella sijaitsevan Ihastjärven kyläkoulun vaiheista ja toiminnasta. 1990-luvun alussa käytiin ensimmäisiä lakkautuskeskusteluja. Koulun oppilasmäärä lähti muuttoliikkeen ansiosta kasvamaan, ja koulu kävi pieneksi. Ensimmäinen keskustelu uuden koulun rakentamisesta käytiin vuonna 2008. Koulun yhteyteen suunniteltiin päiväkotia, kerhotoimintaa ja vanhuspalveluja. Parhaimmillaan Ihastjärvellä oli 67 oppilasta, mutta nyt on enää 37 oppilasta.

 

Uuden koulun rakentamispäätös syntyi vuonna 2010. Tuolloin aloitettiin koulun sisällön kehittämiseksi hanke, johon saatiin Leader-rahoitus. Koulun yhteyteen syntyi Ihastjärvikeskus, jossa on mm. ruokamahdollisuus, itsehoitonurkkaus, turinatupa, liikuntasali, liikuntakerhoja, lapsille iltapäiväkerhotoimintaa, pianonsoiton opetusta sekä erilaisia kursseja. Koulun lakkautuskeskustelu alkoi vuonna 2015, vaikka koulu oli toiminut hyvin ja kustannukset oppilasta kohden olivat keskitasoa. Koulumatkat olivat kohtuullisen pituisia. Lehtisen mukaan kyläkoulu on ainutlaatuinen, ja se on herättänyt myönteistä huomiota lehdistössä ja radiossa. Koulussa on käynyt lukuisia vierailijoita ympäri Suomea ja ulkomailta. 

DSC_0363bTutkija Jenni Moisio Nuorisotutkimusverkostosta esitteli keväällä 2017 julkaistun tutkimuskatsauksen tuloksia lasten ja nuorten palvelukokemuksista. Lapsilla ja nuorilla on paljon kokemuksia osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien puutteista. Lapset ja nuoret toivovat kasvokkaisia kohtaamisia ammattilaisten kanssa. Vertaisryhmät ovat myös tärkeitä, koska lapsen tai nuoren asema palvelukokemuksessa ei muodostu vain lapsen ja ammattilasien kohtaamisessa vaan myös vertaisryhmien (esim. kavereiden) kohtaamisen kautta.

Koulut ovat fyysisesti saavutettavimpia palveluja lapsille, koska koulut ovat paljon läsnä lasten arjessa. Nuorilla saattaa olla hyvin heikot käsitykset oman kunnan tarjoamista hyvinvointipalveluista. Alueellisten kysymysten ohella huomattavia eriarvoisuuden kokemuksia palveluissa syntyy etnisyyden, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muiden erojen pohjalta. Moisio korosti, että rakenteellisten esteiden purkaminen on tärkeää osallisuuden toteutumiseksi. Alueellisuuden näkökulmasta tämä tarkoittaa pitkien välimatkojen, palveluverkoston tiheyden ja joukkoliikenteen näkemistä yhdenvertaisuuden kysymyksinä.

DSC_0370bYliopistonlehtori Mari Käyhkö Itä-Suomen yliopistosta jatkoi samasta aiheesta ja kertoi Nuoret ajassa -hankkeesta, jossa seurataan 18 nuoren elämää kymmenen vuoden ajan. Syrjäkylien nuorille luonto on tärkeä, ja marjastus, metsästys ja sienestys ovat keskeisiä harrastuksia. Kotiseutuun on vahva emotionaalinen side. Pojat ovat tyttöjä tyytyväisempiä elämäänsä syrjäkylillä. Poikien puheissa keskeisiä ovat tietokone ja mopo; tietokone mahdollistaa yhteydenpidon kavereihin netin kautta ja mopo taas tekee mahdolliseksi kylähengailun. Tosin kaikilla ei ole toimivia nettiyhteyksiä. Tyttöjen puheissa sama paikka saa erilaisia merkityksiä ikävaiheiden mukaisesti. Lapsille syrjäkylä on turvallinen asuinympäristö, mutta nuorille se ei ole enää ongelmaton elinympäristö. Keskeisiä ongelmia tytöillä ovat rajatut tekemisen mahdollisuudet, erityisesti kavereiden tapaamismahdollisuuksien kannalta. Ongelmallisina koetaan myös paikan pienet sosiaaliset piirit ja anonyymiuden puute.

 

Peruskoulun jälkeen ongelmallista koulutukseen hakeutumisessa on se, että nuoret 15-vuotiaina joutuvat hyvin nuorina miettimään elämän suunnitelmia, kysymystä siitä lähteäkö vai jäädä. Muuttaminen ei ole itsestään selvää. Tällöin asumisen kohdalla nousevat esille perheiden erilaiset taloudelliset tilanteet. Harvoilla on varaa ostaa oma asunto kaupungista tai maksaa korkeaa vuokraa. Jos koulua käydään kotoa käsin, nuoret ovat tällöin hyvin väsyneitä, koska koulupäivät venyvät hyvin pitkiksi.

 

Tilaisuuden järjesti Maaseutupolitiikan neuvoston Kansalaistoiminta ja hyvinvointi -ver­koston­hankkeen erityisasiantuntija Ilkka Lehtola.


Muistion laati ja kuvat otti:

Ilkka Lehtola

MANE:n Kansalaistoiminta ja hyvinvointi -verkosto

Itä-Suomen yliopisto

p. 050 355 2473

ilkka.lehtola@uef.fi


Puheenvuorojen powerpoint-kalvot:

1) Hämeenaho, Heijastin ja älypuhelin (ppt) (5 MB)

2) Rytkönen, Miten LAPE kohtaa lapset, nuoret ja perheet (pptx) (1.9 MB)

3) Lehtinen, Ihastjärven malli (pptx) (359.8 KB)

4) Moisio, Lasten ja nuorten palvelukokemukset (pptx) (1.6 MB)

5) Käyhkö, Hyvää elämää maaseudulla (pptx) (581.6 KB)


Oheismateriaalia:

ihastu ihastjärveen loppuraportti (pdf) (608.8 KB)



Palaa otsikoihin



Kumppanuuspäivä 2017 nosto

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä