Maaseutupolitiikan blogi

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
28.8.2017 8.06

Sote-palvelut on saatava kartalle

Ilkka Lehtola

Sote-uudistuksen valinnanvapaus on saanut runsaasti palstatilaa. Vähemmän on puhuttu siitä, missä vaihtoehtoiset palvelut fyysisesti sijaitsevat. Kattavaa toimipisterekisteriä ei nimittäin vielä ole olemassa. Etenkin maaseudulla tähän olisi tarvetta.

Lehtien palstoilla on tämän tästä kirjoituksia, joissa manataan digiajan kummallisuuksia. Junalippua ei saa enää ostettua, kun automaatteja ei löydy. Pysäköintimaksua ei saa maksettua, jos ei ole älypuhelinta. Palvelua kaivataan, mutta mistä ja miten sitä saa 


Digiaikaan siirtyminen ei ole rutiinijuttu

Itsekin olen törmännyt siihen, ettei digiaikaan siirtyminen ole helppoa. Yritin hiljattain neuvoa erästä sukulaistani pankin lähettämän tunnuslukulaitteen käytössä. Tämän piti olla rutiinijuttu. Avasimme nettipankin ja noudatimme ohjeita, mutta kuvaruudulta ei löytynyt linkkiä ”Ota laite käyttöön”. Ei auttanut muu kuin soittaa pankin asiakaspalveluun. Olivat siellä ymmällä. Asiaa luvattiin selvittää. Lopulta laite saatiin toimimaan vasta pankkikonttorissa.

Nämä esimerkit havainnollistavat, kuinka monimutkaisesta asiasta digitalisaatiossa on kyse. Olen ihmetellyt, että mistä yritykset, kunnat, Kela, yhdistykset ja muut vastaavat organisaatiot löytävät resursseja neuvontatyöhön. Maassa on runsaasti henkilöitä, jotka tarvitsevat henkilökohtaista opastusta digisovellutusten käyttöön.

Tämä koskee myös sote-uudistusta, jonka keskeinen käsite on valinnanvapaus: asiakas valitsee itse palvelujen tuottajan julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Valinnanvapauden pitäisi parantaa palvelujen saatavuutta.

Missä ovat palvelut?

Julkisessa keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle se, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa siitä, missä sosiaali- ja terveyspalvelut fyysisesti sijaitsevat. Palvelujen tuottajista ei ole olemassa kattavaa tietokantaa, vaan tieto on hajallaan eri rekistereissä.

Toimipisterekisteriä on yritetty laatia vuosia, mutta laihoin tuloksin. Erikoista tässä on se, että Yleisradio, joka on kritisoinut sote-uudistusta, julkaisi alkuvuodesta 2017 nettisivuillaan tietokannan, jonka se nimesi Hoitotutkaksi. Siihen on koottu ensimmäistä kertaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteet samalle kartalle. Yleisöltä pyydettiin korjausehdotuksia puutteellisen datan päivittämiseksi. Yle sai yli 500 korjausta tietoihin, joita tarkistettiin ja päivitettiin.

Kävin itsekin katsomassa Hoitotutkaa ja huomaisin, kuinka palveluverkosto jäsentyy karttapinnalla huomattavasti havainnollisemmin kuin sisällysluetteloa selaamalla. Yle on testamentannut Hoitotutkan sosiaali- ja terveysministeriön käyttöön, joka voi hyödyntää Hoitotutkaa vertailudatana, kun ministeriössä käydään kymmeniä eri rekistereitä läpi.

Todellisen valinnanvapauden toteutuminen maaseudulla edellyttää, että palvelut monipuolistuvat ja valintojen tueksi on saatavissa vertailukelpoista tietoa palveluista. Maaseudulla palvelut voivat olla pitkien ja hankalien kulkuyhteyksien takana, joten myös toimipaikkojen sijainnin vertailu internetissä on tärkeä osa valinnanvapautta. Lisäksi osa ikäväestöstä tarvitsee palveluohjaajan tai tukihenkilön apua. Vertailua helpottaa, jos pystyy hahmottamaan vaihtoehdot karttapinnalla ja arvioimaan palvelujen saavutettavuutta ja kulkumahdollisuuksia niihin.

Ilkka Lehtola

Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja toimii MANEn Kansalaistoiminta ja hyvinvointi -verkostossa


Kuvakaappaus Ylen HoitotutkastaKuvakaappaus Ylen Hoitotutkan sivuilta

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi




Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä