Miten kylien käy suurenevissa kunnissa?

Pienet kylät ovat jääneet monessa kunnassa lapsipuolen asemaan, kun palveluita on keskitetty. Kuntaliitokset lisäävät palveluiden loppumisen uhkaa entisestään. Jotta palveluita ylipäänsä saadaan, on ylitettävä yksityisen ja julkisen rajoja, jotka ovat tähän asti tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Mitä kylien asukkaat voivat tehdä itse, ja mitä odotetaan päättäjiltä?

Suomessa on tällä hetkellä noin kolme ja puolisataa kuntaa, ja kuntaliitoksia puuhataan jatkuvasti ympäri maata. Kuntien suureneminen on herättänyt huolen siitä, millaiseksi pienten kylien tulevaisuus muodostuu.

- Uhka on olemassa, että kylät unohdetaan vielä perusteellisemmin kuin tähän asti, toteaa maaseutuneuvos, professori Eero Uusitalo Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmästä.

- Joissain kuntaliitossopimuksissa on pyritty muutaman vuoden ajan ottamaan huomioon myös kylät, mutta on vähän kyseenalaista, mitä sen jälkeen tapahtuu. On myös paljon liitossopimuksia, joissa asioita on pohdittu kunnallistalouden ja pääpalveluiden näkökulmasta, mutta ei ole huomioitu, että monta kymmentä prosenttia alueen asukkaista tarvitsisi ja ansaitsisi toisenlaisen näkökulman. Tässä on paljon petrattavaa.

Kauppa-autot kylissä myös tulevaisuutta?

Kylien asukkaat voivat itse vaikuttaa palveluiden säilymiseen asuinalueellaan osallistumalla suunnitteluun ja keskusteluihin, joissa palveluille etsitään uusia ratkaisuja. Uusitalo muistuttaa kuitenkin, että muun muassa sähköisiä, kevennettyjä, yhdistettyjä tai pyörillä kulkevia palveluratkaisuja on mietittävä, sillä kylien väki vähenee väistämättä.

- Asukkaiden merkitys tulee kasvamaan jatkossa, sillä julkinen valta liukenee keskuksiin eikä yksityinen yritysmaailma löydä riittäviä markkinoita. Tällöin kolmas sektori eli kansalaistoimijat tulevat tilalle.

Yksi ratkaisu palveluiden järjestämiseen haja-asutusseuduilla voisivat olla vanhat tutut kirjasto- ja kauppa-autot. Ne eivät voisi kuitenkaan enää entiseen tapaan olla yhden asian palveluyksiköitä, vaan mukana voisi olla informaatiota monista palveluista. Esimerkiksi lomakkeiden täyttöä ja palauttamista vaativien asioiden hoitaminen voisi jatkossa onnistua kauppa-auton kautta.

- Aikaisemmin on ollut selkeitä juridisia, käytännöllisiä ja asenteellisia ongelmia ylittää julkisen ja yksityisen palvelun rajoja. Rajojen ylittämiseen on kuitenkin löydettävä ratkaisuja, sillä nyt aletaan olla siinä tilanteessa, että puhtaasti toista puolta edustavia ratkaisuja ei voi olla, jotta palveluita ylipäänsä saadaan.

Päättäjiltä ymmärrystä kylille

Palveluiden järjestäminen ja kylien pitäminen elinvoimaisina ei ole ainoastaan asukkaiden harteilla, vaan myös päättäjiltä vaaditaan toimenpiteitä. Professori Eero Uusitalo toivoo päättäjien ymmärtävän, että kuntien keskukset eivät ole ainoita huomiota kaipaavia alueita.

- Liian usein kuulee päättäjien julistavan, että he ajavat kunnan etua kokonaisuutena, mutta käytännön ratkaisut pelkistyvät kuitenkin kummasti vain kirkonkylään. Lähtökohtana pitäisi olla, että kunta on yhtenä osapuolena sopimassa asioita esimerkiksi paikallisyhdistysten kanssa, Uusitalo sanoo.

Kylien asian ajaminen sekä kunnan että paikallisyhdistysten voimin vähentäisi hiukan kunnan taloudellista vastuuta ja kasvattaisi kansalaisten omaa vastuuta. Toisessa vaakakupissa painaisi kuitenkin palveluiden paraneminen.

- Toivoisin kuntahallinnossa toimivilta ymmärrystä siihen, että kuntakokonaisuus ei ole kaikki kaikessa. On ymmärrettävä kirkonkylä kirkonkylänä ja kylät kylinä, ja arvostettava kaikkia ihmisiä samalla tavalla. Kunnan ja sen kylien välille kannattaa rakentaa kiinteä neuvottelusuhde. Näin saavutettava hyöty on yhteinen, Uusitalo summaa.

Lisätietoja:

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä
Maaseutuneuvos, professori Eero Uusitalo
p. 09 - 1605 4520

Palaa otsikoihin