Kolumniarkisto
Kilpailuttaminen tappaa paikallisen aktiivisuuden
Suomessa on omaksuttu hyvin kilpailuttamisen ja vapaan kilpailun opit. Myös arkisten peruspalvelujen järjestämisestä vastuussa olevissa kunnissa sovelletaan tehokkaasti näitä periaatteita. Olisiko kuitenkin aiheellista viheltää peli nyt hetkeksi poikki ja pysähtyä pohtimaan, ketä ja mitä kilpailuttaminen palvelee?
Vapaan kilpailun perimmäisenä tavoitteena on parantaa talouden suorituskykyä sekä tarjota kansalaisille parempia ja edullisempia tuotteita ja palveluja. Jos nämä kilpailuttamisella aikaansaatavat hyödyt ovat selvät, peli voi jatkua. Entä jos kilpailuttamisen jalkoihin jääkin monia muita yhteiskunnalle, kunnille, asukkaiden yhteisöille ja
yksilöille vielä tärkeämpiä asioita? Kautta Suomen kuuluu yhä kovenevaa kritiikkiä siitä, että näin on tapahtumassa.
Kilpailuttaminen on johtamassa siihen, että suuret tuottajat vievät tarjouskilpailut ja markkinat, ja palveluja tuottavat pienemmät paikalliset yritykset ja järjestöt jäävät nuolemaan näppejään. Ajankohtainen esimerkki Kesälahdelta, Keski-Karjalasta: Paikallinen kyläyhdistys on kuudentoista vuoden ajan hoitanut Kesälahden kunnan pohjoisten osien ja naapurikaupunki Kiteen luoteisten sivukylien kotipalveluasiakkaat. Kyläyhdistys on tuottanut palvelut
kunnan kilpailuttamina ostopalveluina, viimeiset vuodet alueen kuntien perustaman liikelaitoksen kautta.
Nyt kesäkuusta 2011 lähtien kotipalvelutoiminta siirtyy suurelle vantaalaiselle terveydenhuoltopalveluja myyvälle yritykselle. Se voitti kilpailutuksen vain piirun verran paikallisen kyläyhdistyksen hintaa edullisemmalla tarjouksella.
Mielenkiintoista on se, ettei tarjouskilpailua ratkaissut hinta, vaan laatupisteet. Tarjouksen antaneiden tuli kuvata, minkälaista osaamista ja kokemusta niillä on kotipalvelutoiminnasta, miten ne kehittävät henkilöstön osaamista ja miten ne varmistavat annetun palvelun tarkoituksenmukaisuuden ja laadun.
Näillä kriteereillä vantaalaisyritys katsottiin tarjouspaperien perusteella paikallista yhdistystä paremmaksi.
Ei ole epäilystä, etteikö kilpailutuksessa ja tarjousten vertailussa olisi toimittu lain ja ohjeiden mukaan. Mutta tämäkin esimerkki pakottaa kysymään vakavasti, paransiko kilpailutus Suomen kansantalouden, elinkeinoelämän tai Keski-Karjalan paikallisen talouden suorituskykyä? Ja saavatko ihmiset nyt parempia palveluja? Entä paraneeko paikallisten ihmisten ja yhteisön hyvinvointi?
Kriittisyys kilpailuttamisen nurjia puolia kohtaan kasvaa jatkuvasti. Pienet paikalliset yritykset ja järjestöt jäävät tarjouskilpailuissa suurten toimijoiden jalkoihin. Varsinkin pienempien paikkakuntien rajallisilla markkinoilla niillä ei ole useinkaan muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa toimintansa. Verotuloja ja osaamista valuu pois paikkakunnalta. Kunnan elinkeinoelämä, elinvoima ja paikallinen talous menettävät. Paikallisten ihmisen aktiivisuus ja sitoutuminen oman asuinympäristönsä ja palvelujensa parantamiseksi kärsivät.
Kesälahdellakin Hummovaaran kyläyhdistys on tarjonnut kotipalvelujen rinnalla koululaisten iltapäivätoimintaa,
ikäihmisille erilaisia tapaamisia sekä harrastus- ja viriketoimintaa, ateriapalvelua, lapsille ja nuorille tekemistä iltaisin ja viikonloppuisin, tapaamisia perhepäivähoitajille ja kotiäideille lapsineen, kesätöitä nuorille sekä tarpeen mukaan tukihenkilötoimintaa ja yhdyskuntapalvelua. Kyläyhdistys on osannut vuosien kuluessa vastata kyläläisten moninaisiin tarpeisiin paremmin kuin nyt liikelaitoksen kilpailutusasiakirjojen kysymyksiin referensseistä ja
toimintaprosesseista.
Nyt kaikki tämä kyläläisten ja kyläyhdistyksen aktiivisuuteen perustuva toiminta on vaakalaudalla, kun
vanhusten kotipalvelu jää kokonaisuudesta pois. Onko tämä sen 285 euron väärti, joka nyt vuositasolla
säästyy, kun kotipalvelu annetaan vantaalaisfirman tuotettavaksi?
Poliittisten päätöksentekijöiden on korkea aika herätä huomaamaan, mitä Suomessa on tapahtumassa.
Ilman, että kansalaisten mahdollisuuksia osallistua oman asuinympäristönsä ja palvelujensa suunnitteluun
ja tuottamiseen vahvistetaan, olemme pulassa, kun huoltosuhde edelleen vinoutuu ja julkisen talouden
kestävyysongelma syvenee. Kapeakatseisen kilpailuttamisen asemesta tarvitaan kipeästi ratkaisuja paikallisyhteisöjen ja –talouksien vahvistamiseksi sekä kestävän hyvinvoinnin rakentamiseksi.
Ritva Pihlaja
tutkija, projektipäällikkö
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä