Kolumniarkisto
Maaseudulla ruoka on lähellä
Vierailin taannoin eräässä maaseutukunnassa, jossa tutustuin julkisiin ruokapalveluihin päiväkodeissa, kouluissa ja lounaspaikoissa. Kunnassa oli huomattu, että kuluttajat ja julkiset keittiöt ovat kiinnostuneita luomusta ja lähiruoasta. Kiinnostus ei kuitenkaan ulottunut käytäntöön. Luomun ja lähiruoan hankkiminen oli kuluttajille vaivalloista. Ruoka piti saada helposti ja halvalla. Keittiöille tilanne oli vaikea: erät olivat pieniä, porkkanat multaisia ja säilytystilat rajalliset. Oli myös ongelmia logistiikan kanssa. Alkutuottajille markkinoille pääsy oli osoittautunut hankalaksi.
Koska kunnan ja naapurikuntien alueella oli mukava määrä eri tuotantosuuntien viljelijöitä päätettiin asialle tehdä jotain. Ensimmäiseksi lähtökohdaksi otettiin luomun sekä lähiruoan saatavuus ja helppous kuluttajalle. Toiseksi lähtökohdaksi valittiin ruoan laadukkuus pelkän hinnan tuijottamisen sijaan.
Suomalaisen maatalouden rakennemuutos oli jättänyt jälkensä myös tähän kuntaan. Alueella oli tyhjilleen jääneitä maatilojen tuotantorakennuksia. Näiden myyminen oli todettu vaikeaksi. Miksi niitä ei otettaisi uudelleen käyttöön? Asiaa ideoitiin eteenpäin. Mitä jos joku ryhtyisi yrittäjäksi, ottaisi vetovastuun siitä, että alueen luomu- ja lähiraaka-aineet kerättäisiin yhteen?
Tuumasta toimeen
Kuntaan perustettiin raaka-aineen alhaista jatkojalostusta tekevä yritys. Yritys palveli useaa kuntaa ja suunnitteilla oli jo toinen vastaava yritys. Tuotantotilat oli kunnostettu pienillä investoinneilla. Yrittäjä järjesti vihannesten, juuresten ja yrttien keräilyn alueen tiloilta ja osti paikallisilta poimijoilta sienet ja marjat. Raaka-aineet jatkojalostettiin ensisijaisesti julkisten keittiöiden käyttöön, mutta myös yksittäisillä kuluttajilla oli mahdollisuus ostaa jalostettua tavaraa. Turhan autoilun vähentämiseksi yksittäiset kuluttajat tekivät tilauksen netissä tai puhelimitse, ja yrittäjä kuljetti tuotteet koteihin kerran viikossa.
Yrityksellä oli riittävästi säilytystilaa raaka-aineelle ja eri tavoin jalostetuille tuotteille. Yrittäjä kuljetti keittiöille niiden tarvitsemat raaka-aineet tarpeen mukaan. Keittiöt saivat tuoretta ja puhdasta sekä valmiiksi pilkottua ja kuutioitua raaka-ainetta läheltä. Viljan ja maidon jatkojalostamisesta alueella huolehtivat keskisuuret vain luomua jatkojalostavat yritykset.
Toimintaa mietittiin myös maaseutupolitiikan kannalta. Sen oli todettu tukevan paikallista yrittäjyyttä ja taloutta. Yritys työllisti vakituisesti muutaman työntekijän, mutta osa-aikaisesti heitä työskenteli siellä reilut kymmenen. Kuluttajat olivat tyytyväisiä. Luomu ja lähiruoka toivat ruokaan oman hyvän mausteen. Isommat volyymit pitivät hinnan kohtuullisena. Päiväkodeissa ja kouluissa tällä kaikella oli opetuksellista merkitystä. Lapsille ja nuorille kerrottiin ruoantuotantotapojen vaikutuksista ja esimerkki saatiin omasta ruokalasta. Oli myös huomattu, että luomun tarjoilu julkisissa ruokapaikoissa vähensi sen luksusleimaa. Siitä oli tullut osa arkea. Tätä pidettiin menekin kannalta tärkeänä.
Kuljetukset kuriin
Toiminnassa panostettiin ympäristöä säästäviin ja ilmaston kannalta vastuullisiin päätöksiin. Lähiruoan raja on lähellä, maakuntaa edemmäs se ei saanut ulottua. Ruokaa haluttiin kuljettaa vain tarvittava matka. Kaukana tuotettuja hedelmiä ei hankittu edes luomuna. Koko ketjun oli oltava kestävä, ei vain alkutuotannon. Ajatus siitä, että kaikki Suomessa tuotettu ruoka on lähiruokaa, ei yrittäjää houkuttanut. Lähiruoan markkinointi alueen ulkopuolella lähiruokana oli hänen mielestä virheellistä ja harhaan johtavaa. Myös siitä tulee turhaa kuljettamista.
Ruoan kuljettaminen on viety huippuunsa. Olen miettinyt ratkaisuja ruoan järjettömälle kuljettamiselle. Tämä tarina voisi olla yksi mahdollisuus. Ehkä jonain päivänä se vielä on totta.
Tuija Mononen (FL, YTT)
tutkija Itä-Suomen yliopistossa
Kirjoittaja on yhteiskuntamaantieteilijä ja toimii tutkijana Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella painoalalla maaseutu ja ympäristö. Hänen tutkimusintressinsä kohdistuvat maaseutututkimukseen ja yhteiskuntatieteelliseen ympäristö- ja elintarviketutkimukseen, luonnonvarojen hallintaan, ihmisen ja luonnon välisen suhteen tulkintaan sekä toimijaverkostoihin.