Kolumniarkisto
Mahdollisuus kestäville vaihtoehdoille
Reilut viisi vuotta Maaseutuasumisen teemaryhmän sihteerinä ovat antaneet aitiopaikan seurata asumisesta, rakentamisesta ja kaavoituksesta käytävää keskustelua, sekä maaseutupolitiikassa että sen ulkopuolella. Laajassa aiheessa itseäni on eniten kiehtonut kestävän kehityksen, ennen kaikkea ekologisuuden näkökulma, jonka huipentumana pidän ekokyliä. Voisivatko ekokylät olla nykyistä yleisempi mahdollisuus lisätä vaihtoehtoja maaseutuasumisen kirjoon?
Ekokeskustelu maaseutupolitiikassa
kokonaisohjelmassa 2005–2008. Asuinmaaseutu 2007–2010 -ohjelma saattoi olla ensimmäinen YTR:n julkaisu, jossa sitä edes kevyesti käsiteltiin. Onneksi viimeisimmässä kokonaisohjelmassa ilmastonmuutos on nostettu pöydälle ja siihen tartutaan monesta näkökulmasta.
”Kestävästä kehityksestä” on kuitenkin vaikea saada aikaiseksi keskustelua. Ehkä siksi, että koko termi koetaan väljähtyneeksi, ”se nyt voi tarkoittaa ihan mitä tahansa”. Itse kuitenkin käytän sitä edelleen - ja nimenomaan sen laajassa merkityksessä - koska parempaakaan ilmaisua en ole löytänyt. Sama pätee käsitteeseen ”ekokylä”, jonka tarkempi määrittely ei mahdu tähän kirjoitukseen.
Kestävyyden monet ulottuvuudet
Kestävän kehityksen mukaista rakentamista ja asumista on tietenkin tutkittu lukemattomin tavoin. Oma epätieteellinen ja epätäydellinen (maaseutuolosuhteista ponnistava) määritelmäni on: Ekologinen kestävyys tarkoittaa mm. rakentamisen suunnittelussa elinkaaren huomioon ottamista, luonnonmukaisia rakennusmateriaaleja, energiaa ja vettä säästäviä ratkaisuja, uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja tuottamista, ravinteiden ja jätteiden paikallista kierrätystä (esim. kompostivessat ja oma jätevedenpuhdistus) sekä autoilun minimoimista ja mahdollisesti luomuviljelyä omiin kotitarpeisiin.
Muut kestävyyden ulottuvuudet jäävät usein vähemmälle huomiolle. Oman päättelyni mukaan taloudellista kestävyyttä voidaan tavoitella paitsi järkevällä, kohtuullisella kulutuksella niin myös yhteishankinnoilla ja pyrkimällä osittaiseen omavaraisuuteen ruuan tuotannossa. Sosiaalista kestävyyttä ja tasa-arvoa edistetään yhteisöllisyydellä, jota voidaan toteuttaa talkoilla, naapuriavulla, juhlilla ja yhteisaterioilla sekä asukkaiden osallistuessa elinympäristön suunnitteluun ja päätöksentekoon. Kestävässä kulttuurissa hyväksytään ihmisten erilaisuus ja kunnioitetaan jokaisen oikeuksia, myös luonnon ja eläinten.
Ekokylät ovat edelläkävijöitä
Edellä mainittuja ominaisuuksia on periaatteessa kaikkien maaseudun suunnittelijoiden, rakentajien ja asukkaiden mahdollista tavoitella. Mutta käytännössä uusien ratkaisujen kokeileminen vaatii usein intohimoista paneutumista ja pioneerihenkeä. Tarvitsemme edelläkävijöitä. Niitä löytyy ekokylistä, myös Suomesta.
Parhaimmillaan ekokylät tuovat ympäristölleen paljon muitakin etuja kuin koeteltuja esimerkkejä kestävästä rakentamisesta ja elämäntavasta. Todistetusti maaseutu saa uudenlaista elinvoimaa uusista asukkaista ja aktiivisista toimijoista. Tänä päivänä yhteisöllisyys, kulutuksen kohtuullistaminen, vastuu ympäristöstä ja maallemuutto kiinnostavat monia, joten ekokylätyyppiselle asumismuodolle on kysyntää.
Maaseudulla on tilaa vaihtoehdoille
Suomessa ekokylät ovat uusi ja marginaalinen ilmiö verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Hankkeet kohtaavat vaikeuksia varsinkin sopivan maa-alueen löytämisessä ja rakennuslupien saamisessa. Uusi kylämäinen alue maaseudulla voidaan tulkita yhdyskuntarakennetta hajauttavaksi, ja siksi sellaista ei sallita. Luonnonmukaiset rakennustekniikat tai jätevedenkäsittelymenetelmät saattavat olla rakennuslupaviranomaisille kova pala. Lisäksi vastassa ovat toisinaan inhimilliset ennakkoluulot.
Toivoisin, että kestävään elämäntapaan ja ekologisiin ratkaisuihin perustuville asumisen koekentille annettaisiin maaseudulla mahdollisuus! Maaseutupolitiikassakin on halutessamme keinoja asian edistämiseksi. Kansainvälisesti kiinnostus ekokyliä kohtaan on jo niin merkittävää, että tänä vuonna aloitettiin niitä koskeva EU-rahoitteinen selvityshanke Itämeren alueella. Myös Suomi on mukana hankkeessa.
Mia Saloranta
Arkkitehti
Väistyvä Maaseutuasumisen teemaryhmän sihteeri
Lisää tietoa ekokylistä: www.maallemuutto.info