Verkkokolumnit
Pieniä vai isoja tekoja?
Tiina Kärkäs, eteläkarjalainen sana- ja käsityöläinen on riimitellyt: ”On se hyvä, että päämäärä on tavote”. Maaseudun kehittämisessäkin tavoite tapaa muuttua matkan varrella. Se täsmentyy ja elää. Lopuksi ollaan iloisimpia silloin, kun ei ole pitäydytty alkuperäisessä ideassa, vaan saavutetusta päämäärästä on tullut tavoite tekemisen myötä.
Kun tehdään jotain, saadaan aina myös aikaiseksi. Tulos ei yleensä ole se, mitä tavoitellaan, vaan monesti jotain vielä hienompaa. Sitä ei liikkeelle lähtiessä osattu edes kuvitella.
Taidepuun kokoisia tekoja
Etelä-Karjalassa toteutettiin marraskuussa 2011 Metkat-lastenkulttuuriviikon Taidepuu-projekti. Taidepuut toteutettiin osana Etelä-Karjalan luovien alojen kehittämishanketta, mutta niitä ei mainita maaliskuussa alkaneen hankkeen hankesuunnitelmassa. Ideaa ei silloin vielä ollut edes keksitty. Se syntyi elokuussa pienenä ajatuksena, joka nousi lopulta lentoon.
Taidepuu oli yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen taideprojekti, joka kuulostaa kapulakieliseltä. Oikeasti kysymys oli päinvastaisesta. Oli tekemisen riemua ja katsomi¬sen iloa, kun taiteeseen saattoi kompastua yllättävässä paikassa.
Projektissa aikuinen kuvataitelija, muotoilija tai käsityöläinen innostui mahdollisuudesta koristella puu yhdessä lasten kanssa. Puut toteutettiin yhdeksään Etelä-Karjalan kuntaan ja jokainen niistä oli omanlaisensa. Oli unelmaveneitä, mobileita, kierrätystölkkivalonauhaa, sanataidetta, origamilintuja, keramiikkaa, akryylikoristeita, soppakattiloita ja lapsuusmuistoja. Nuorimmat tekijät olivat vauvoja ja vanhimmat vaari-ikäisiä.
Merkityksiä maaseudulle
Erityisen lämpimästi puut otettiin vastaan maaseutupitäjissä. Puista tuli lasten taidenäyttelyjä, joita he saattoivat käydä ihailemassa yhdessä läheistensä kanssa. Taidepuista tuli perhosen siipiä, jotka yhtä aikaa lepattaessaan saivat aikaan niiden koristeita heiluttavaa taidetuulta.
Samalla saavutettiin toki hankesuunnitelmassa olleita tavoitteita eli tehtiin luovia aloja ja niiden tekijöitä sekä kulttuuria näkyväksi ja helposti saavutettavasti maaseudulla, jossa kulttuuritarjonta on ollut hiipumaan päin. Nyt sitä sai ihailla kauppareissulla, jolloin Taidepuu tuli koskettaneeksi myös niitä, jotka eivät ehkä itse tule hakeutuneeksi taiteen äärelle. Sitäkin suuremman elämyksen Taidepuut antoivat mukana olleille noin 200 lapselle, jotka tekivät yhdessä ja saivat nauttia kädentaitojensa ilmentymistä.
Anu Talka
projektikoordinaattori, Etelä-Karjalan taide ja kulttuuri Kutka -hanke, Lappeenrannan kaupunki