Keskustelunavauksia alueiden Suomeen

Julkaistu: 08.10.2018 Päivitetty: 08.10.2018

Elinkeinoministeri Mika Lintilän kokoaman aluepolitiikan aivoriihen työn tulokset julkistettiin 10.9. "Uusi aluepolitiikka valtaa Vanhan" -tilaisuudessa. Tärkeänä toimeksiantonamme kuluneen vuoden aikana oli pyrkiä vähentämään maaseutujen ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua - se kun ei ole kenenkään etu.

Vahvan maaseutupolitiikan rinnalle toimivaa seutukaupunki- ja aluekeskuspolitiikkaa

Maaseudut ja kaupungit ovat monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa keskenään, ja kasvavat, vetovoimaiset kaupungit lisäävät myös ympäröivän maaseudun elinvoimaa, ja päinvastoin. Helsinki-Espoo, Tampere, Turku, Oulu ja Jyväskylä on kuitenkin liian harva kasvukaupunkien verkko laajaan maahamme. 

Erityisesti Itä-Suomessa kaupungit ovat pieniä, ja maaseutu niiden välillä laaja. Kaupunkien säteilyvaikutus on rajallinen, ja suuret maaseutualueet ovat oman elinvoimansa varassa. Vaikka maaseutua ei voi jättää kaupunki-maaseutu -vuorovaikutuksen varaan, vahvan maaseutupolitiikkamme rinnalle tarvitsemme kuitenkin myös nykyistä toimivampaa seutukaupunki- ja aluekeskuspolitiikkaa, jotta vältymme seutu- ja maakuntakeskusten näivettymiseltä.

Aluepolitiikasta elinvoimapolitiikkaan

Väkilukuun perustuva alueiden kasvu alkaa itsenäisen historiamme alhaisimmilla syntyvyysluvuilla olla nollasummapeliä. Suomen väkiluku kasvaa tällä hetkellä vain maahanmuuton varassa. Väkiluvun rinnalle voisi nostaa myös BKT-mittarin alueiden elinvoimaa kuvaamaan. Vientimme vetureita ovat juuri maakunnat metsä-, metalli- ja kemianjalosteillaan. Arvonlisä ei synny pääkonttorissa vaikka yhtiön verot valitettavasti vain kyseiselle paikkakunnalle maksetaankin.

Ministeri Lintilän "Keskustelunavauksia alueiden Suomeen" paperissa aluepolitiikka-käsitettä viedään yhteisölähtöisen elinvoimapolitiikan suuntaan. Silloin aluepolitiikalta hälvenee kritiikkiä herättävä valtion top down -toimenpiteiden kaiku. Alueiden kehittämisen pitää jatkossa perustua niiden omiin vahvuuksiin ja lähtökohtiin, koko maamme elinvoiman parhaaksi. Valtiolla on edelleen mahdollisuus interventioihin, mutta sen päärooli on myönteisen kehityksen mahdollistaminen eri aluetasoilla, unohtamatta vastuuta taata alueellinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen potentiaali

Yhteisölähtöisestä paikallisesta kehittämisestä raportissa todetaan seuraavaa: 

"Yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen metodiikkaa on vahvistettava innovatiivisemman ja riskisietoisemman kokeilukulttuurin suuntaan. Pop-up-osallisuus, kevytyrittäjyys ja jakamistalous ovat aikamme ilmiöitä, ja kehittämisvälineiden tulisi tunnistaa nämä vähemmän sitoutumista vaativat toiminnan muodot ja tukea niitä. Kaupunkiaktivismissa on valtava ”bottom-up”-kehittämisen potentiaali, jolle kaupunkien naapurustot, kansalaisraadit, maaseudun kylätoiminta ja LEADER-kehittäminen voisivat näyttää mallia. Samalla voitaisiin luoda maaseutu-kaupunki-vuorovaikutusta ja vähentää vastakkainasettelua alueellista tasa-arvoa edistämällä. Välillisesti kaupunginosien yhteistyöverkosto vahvistuisi, ja se loisi kaupunginosille edellytykset toteuttaa paikkaperustaista aluekehittämistä, jossa kansainvälisen tason hyviä käytäntöjä tuodaan osaksi paikallista arkea." Kohti entistä tasa-arvoisempaa seutujen ja alueiden Suomea!

Maaseutupolitiikan neuvoston apulaispääsihteerit Hilkka ja Petri.

Petri Rinne

Petri Rinne

Apulaispääsihteeri MANE / Kansalaistoiminta ja hyvinvointi -verkosto (KAHVEE) / Suomen Kylät ry
Hilkka Vihinen

Hilkka Vihinen

Apulaispääsihteeri MANE / Luonnonvarakeskus
Maaseutupolitiikan professori