Kyläkoulua kaivaten

Julkaistu: 11.02.2019 Päivitetty: 11.02.2019

Istun eka- ja tokaluokkalaisten tytärteni koulun joulujuhlassa. Se oli oman kyläkouluni vuoden kohokohta, ohjelmaa oli hiottu viikkokausia ja jumppasali täyttyi jännityksestä kun vanhemmat asettuivat yleisöksi. Harmi vain että tämän keskuskoulun jalkapallokentän kokoisen jumppasalin perältä en näe lavalle asti. Molemmat tyttäreni esiintyvät minuutin jaksonsa, mutta tältä etäisyydeltä en pysty tunnistamaan heitä, vaikka istun toiseksi etummaisessa vanhempien rivissä.

Mutta onhan keskuskoulu uusi ja hieno, monimuotoista oppimista mahdollistava. Lakkautettujen kyläkoulujenkin oppilaat mahtuvat tänne mainiosti. Liian pieni parkkipaikka, aamuinen ja iltapäiväinen liikennekaaos sekä jatkuvat täi- ja kihomatoepidemiat ovat isoon yksikköön kuuluvia elinvoimaisuuden merkkejä. Vaihtuvat opettajat tekevät selväksi jo pienestä pitäen, että tässä maailmassa ei liikaa kannata tutustua ja kiintyä kehenkään. Kuulostaako tutulta? 

Suomessa ihmetellään miksi syntyvyys laskee ja etenkin koulutetun väestön maastamuutto lisääntyy. Jos säästö-, lakkautus- ja keskittämisinnossamme unohdamme ihmisen ja näemme lapset, ikä-ihmiset ja muut huolenpitoa tarvitsevat ryhmät vain kustannuserinä, voimme saman tien sulkea koko maan ja vaeltaa takaisin etelään esi-isiemme laitumille. Se olisi myös ilmastoteko, sillä energiankulutuksemme pienenisi ja metsät jäisivät rauhassa sitomaan hiiltä.

Vai löytyisikö sittenkin kestävämpi ratkaisu? Ja voisiko se kuitenkin olla hajautetulla mallilla? Digitalisaatio ja älykkäät ratkaisut ovat hyviä eväitä tähän, kuten esimerkiksi Kannuksen Eskolan kyläkoulun uudelleenavaaminen on osoittanut. Historiasta tiedämme, että liika keskittäminen johtaa kriiseihin ja konflikteihin. Kiinassa tarvitsee jo tarkkaan säännellyn luvan muuttaakseen Pekingiin.

Missä on 800 miljoonan euron säästö?

1990-luvun laman myötä käynnistyneen koululakkautusaallon aikana Suomessa on lakkautettu yli puolet perusopetuksen kouluista. Kouluverkkomme on jo niin harva, että viimeksi kouluja oli yhtä vähän maassamme tsaarinajalla 1900-luvun alussa. Yli 90 prosenttia lakkautuksista on kohdistunut maaseudulle ja vaikuttanut siellä asuvien lasten ja perheiden arkeen ja elämään. 

Itä-Suomen Aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola on kritisoinut voimakkaasti koululakkausten perusteita ja perännyt puolueetonta tutkimusta siitä, mitä vaikutuksia koululakkautuksilla on ollut. Erityisesti Lehtola asettaa kyseenalaiseksi lakkautuksilla saavutetut kustannussäästöt.

Hänen mukaansa yli 2 400 koulua on lakkautettu, ja yhdellä koulun lakkautuksella kunnat ovat esittäneet saavansa keskimäärin 200 000–400 000 € vuosittaisen säästön. Jos kuntien laskelmat pitäisivät paikkansa, pitäisi Suomessa joka vuosi säästyä perusopetuksen puolella noin 800 miljoonaa euroa. Se on samaa luokkaa, kuin mitä kunnat saavat perusopetukseen valtionosuuksina, Lehtola ihmettelee.

Toteutuvatko lasten oikeudet?

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila otti vuoden alussa kantaa kouluverkkoasiaan lasten oikeuksien kautta. Ei ole oikein, että laissa määritetty, poikkeusoloissa mahdollinen 2,5 tunnin päivittäinen koulumatka on uusi normaali, jonka mukaan kunnat tekevät päätöksiä. 

Lääkkeeksi Kurttila esitti kouluverkkopäätösten siirtämistä valtion vastuulle. Kuntien paikallista asiantuntemusta ja itsemääräämisoikeutta ei voida ohittaa, mutta valtiolta voisi toivoa nykyistä jämerämpää ohjausta asiassa. Hyviä esimerkkejä kyläkoulut vahvuudekseen kääntäneistä kunnista (mm. Loviisa) voisi jakaa pontevammin.

Lehtola on huolissaan myös oppilaiden eriarvoisuudesta eri alueilla. PISA-tutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa alueellisten erojen kasvavan eri alueiden välillä. Lehtola uskoo kouluverkon karsimisella olevan oma vaikutuksensa Itä- ja Pohjois-Suomen alueen oppimistulosten laskuun.

Koulu on kylän ja kaupunginosan sydän

Hämmentävää koululakkautusbuumissa on, että myös elinvoimaisia kirkonkylien, kaupunkien läheisen maaseudun ja lähiöiden kouluja on alettu lakkauttaa ja yhdistellä vielä isommiksi kokonaisuuksiksi. Myös moni maalaismaisemilla, yhteisöllisyydellä ja kyläkoululla asukkaita houkutellut kunta on sortunut tähän. Mitkä ovat tontinostajan ja omakotirakentajan oikeudet, jos muuttopäätöksen keskeisin syy muutaman vuoden kuluessa lakkautetaan?

Koululla on monta arvoa. Se on kylän ja kaupunginosan sydän, joka palvelee myös harrastus-, kokous- ja tapahtumapaikkana. Nämä yhteisölliset arvot ovat myös rahaa, mutta ne eivät näy laskelmissa silloin kun koulu lopetetaan.

Rohkeiden, valtavirrasta erottuvien asiantuntijapuheenvuorojen innostamina esitämme laajaa, valtakunnallista tutkimusta koululakkautusten todellisista vaikutuksista – ennen kuin on liian myöhäistä. Ja rohkeita kansallisia päätöksiä siitä, miten opetusta voidaan turvata yhdenvertaisesti, lasten oikeudet huomioiden, kaikkialla Suomessa. 


Kirjoittaja osallistui Suuri koulukeskustelu -tilaisuuteen torstaina 7.2.2019. Tilaisuudessa puhuivat muun muassa opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola, Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila ja suunnittelija Sami Tantarimäkri. Tilaisuuden tallenteen pääset katsomaan tämän linkin kautta.

Kuva: @maaseutuverkosto, Jyrki Vesa.

Petri Rinne

Petri Rinne

Apulaispääsihteeri MANE / Kansalaistoiminta ja hyvinvointi -verkosto (KAHVEE) / Suomen Kylät ry