Yhteiskuntatieteellinen maaseutututkimus on hätää kärsimässä

Julkaistu: 09.11.2018 Päivitetty: 09.11.2018

Suomessa on kaksi maaseutututkimuksen suuntaa. Maatalous-metsätieteellinen perinne on vanha ja vakaa. Sen kärki on Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Myös Luonnonvarakeskus keskittyyy pääosin perinteiseen maaseutututkimukseen.

Suomessa tehdään myös yhteiskuntatieteellistä maaseutututkimusta. Sen volyymi on huomattavasti maatalous-metsätieteellistä pienempi. Maaseutua tarkastellaan kokonaisuutena. Keskiössä ovat maaseudun uusi yrittäjyys, maaseutu asumisen paikkana, palvelujen organisointi, maaseutupolitiikka, maaseudun historialliset kehitysprosessit, maaseudun ympäristökysymykset sekä maaseudun kansalaistoiminta ja uudet suoran vaikuttamisen muodot. Yhteiskuntatieteellisen maaseututkimuksen suomenkielinen pääjulkaisu on kolme kertaa vuodessa ilmestyvä Maaseudun uusi aika –lehti. 

Suomeen saatiin perustettua 2000-luvun alussa eri yliopistoihin kymmenkunta yhteiskuntatieteellisen maaseututkimuksn professuuria. Nyttemmin niitä on vähemmän, koska yliopistot eivät ole myöntäneet kaikille jatkoaikoja. Myös monitieteistä maaseutuopetusta antanut usean yliopiston yhteistyönä syntynyt Rural Studies on hiipunut.

Yliopistojen nykyisen ansaintalogiikan näkökulmasta maaseutuopetus ja maaseutututkimus eivät ole riittävän tuottavia. Opetusverkostot muiden yliopistojen kanssa eivät kiinnosta. Tämä on seurausta vuoden 2010 yliopistolaista. On alkanut tiettyjen alojen kurjistamisen aika. Varsinkin humanistiset tieteet ja yhteiskuntatieteet ovat heikkenemässä. Tätä kutsutaan profiloinniksi. Uusliberalistisen yliopistopolitiikan huumassa on  jäänyt huomaamatta, että on kansallisesti tärkeitä teemoja, jotka ovat yhdelle yliopistolle liian pieniä, mutta Suomelle merkittäviä. Yksi on maaseutututkimus ja –opetus.  

Kansallisesti tärkeitä teemoista huolehtiminen edellyttää yliopistopoliikkaan avarakatseisuutta ja vastuullisuutta. Muutoin kokonaisia tieteenaloja uhkaa lopettaminen. 

Suomi on suuren maaseudun ja pienten kaupunkien maa. Suomen olisi viisasta erikoistua maaseutututkimukseen. Kaupunkitutkimuksen suurvaltaa ei Suomesta tule, sillä meillä ei ole omasta takaa riittävästi tutkimusmateriaalia. 


Blogi on osa Maaseutupolitiikan 30. juhlavuoden blogisarjaa. Sarjassa kirjoittajat antavat esimakua Maaseutuja tulevaisuudessa - maaseutupolitiikan 30. -vuotisjuhlakirjan sisällöstä. Juhlakirja julkistetaan 29.11. Lämpimät kiitokset kaikille kirjoittajille. 

Hannu Katajamäki

Hannu Katajamäki

Aluetieteen emeritiusprofessori