Maaseutukatsaus 2017 on tiedolla johtamisen työkalu

Julkaistu: 04.09.2017 Päivitetty: 14.11.2017

Maaseutukatsauksen tavoitteena on kuvata maaseudun tilannetta, ennakoida maaseudun tulevaa kehitystä ja kuvata maaseutupolitiikan kokonaisuutta. Katsaus perustuu tilastoaineistoihin ja tutkimuskirjallisuuteen. Se on suunnattu kaikkien maaseudusta ja maaseudun kehittämisestä kiinnostuneiden käyttöön päätöksenteon ja kehittämistyön pohjaksi.

Maaseutukatsaus 2017 jatkaa vuosina 2011 ja 2014 ilmestyneiden katsausten sarjaa. Se on Maaseutupolitiikan neuvoston rahoittama julkaisu ja keskeinen kansallisen maaseutupolitiikan tietopaketti. Alla kooste Maaseutukatsauksen 2017 keskeisimmistä havainnoista. 

Maaseutu hyötyy vahvoista paikalliskeskuksista

Väestönkehitys on erilaista eri tyyppisillä maaseutualueilla. Väkimäärä kasvaa kaupunkien läheisellä maaseudulla. Kasvu johtuu luonnollisesta väestönlisäyksestä – ei enää maallemuutosta. Ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla väki vähenee. Maaseudun paikalliskeskusten, so. pikkukaupunkien ja suurehkojen kirkonkylien, väestönkehitys on kääntynyt negatiiviseksi.

Paikalliskeskusten asemaan on tärkeä kiinnittää huomiota, sillä pysyvän väestön lisäksi myös monipaikkainen väestö ostaa tavaroita paikalliskeskuksista ja käyttää niiden palveluja. Mikäli vapaa-ajan asukkaat siirtyvät tekemään ostoksensa vakituisella asuinpaikkakunnallaan, maaseutu ja mökkikunnat eivät hyödy monipaikkaisuudesta odotetulla tavalla.

Naiskadon hidastaminen kuntien haasteena

Työikäisestä väestöstä enemmistö on miehiä kaiken tyyppisillä maaseutualueilla. Naiskato on suurin nuorten aikuisten ikäluokassa. Ero korostuu harvaan asutulla maaseudulla, jolla sataa nuorta naista kohden on 136 miestä. Kiinassa, jossa on pitkään harjoitettu yhden lapsen politiikkaa, sataa naista kohden on 118 miestä.

Naiskadon hidastaminen on vaativa tehtävä. Kunnissa on tärkeää kiinnittää huomiota päivähoitopalveluihin sekä muihin lapsi- ja perhepalveluihin, säilyttää kyläkouluja, säilyttää lukio ja panostaa kunnan imagoon modernina, tasa-arvoisena ja perheystävällisenä asuinpaikkana, jossa myös perheelliset voivat käydä työssä ja yrittää. 

Ulkomaalaistaustaiset työllistyvät hyvin maaseudulla

Ulkomaalaistaustaisten osuus maaseudun väestöstä on 2 prosenttia. Eräillä maaseutupaikkakunnilla ulkomaalaistaustaisten osuus on merkittävä, mutta kaiken kaikkiaan he hakeutuvat pääasiassa kaupunkeihin. Maaseutu ei hyödy samalla tavalla ulkomaalaisesta työvoimasta kuin kaupungit. Maaseutualueilla asuvat ulkomaalaistaustaiset kuitenkin työllistyvät paremmin kuin kaupungeissa asuvat. Ulkomaalaistaustaiset hakeutuvat Suomeen useimmiten avo- tai avioliiton vuoksi. Myös maaseudulle muutetaan tyypillisesti puolison perässä.

Maaseudun asukkaat ovat melko tyytyväisiä palveluihinsa

Pääosassa yli 1 000 asukkaan taajamista on keskeiset lähipalvelut kuten päivittäistavarakauppa, alakoulu ja terveysasema. Maaseudulla ollaan kuitenkin kaupunkiseutuja selvästi useammin toiminnaltaan epävarmojen langattomien internetyhteyksien varassa. Kiinteän laajakaistayhteyden saatavuuden turvaaminen on tärkeää palvelujen saatavuuden ja maaseudun elinvoimaisuuden kannalta.

Palvelujen tila on maaseudun asukkaiden mielestä kohtuullisella tasolla. He ovat tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä esimerkiksi kirjastopalveluihin sekä päivittäistavaroiden ja terveyspalvelujen saatavuuteen. Käyttäjien kokemukset julkisesta terveydenhuollosta, kuten terveyskeskuslääkäripalveluista, ovat positiivisempia kuin niitä koskevat mielikuvat.

Asukkaiden kritiikki kohdistuu tiestön huonoon kuntoon ja puuttuviin julkisiin liikenneyhteyksiin. Teiden kuntoa on kritisoitu jo pitkään; julkiset varat käytetään kaupunkiseutujen ja vilkkaasti liikennöityjen väylien kunnossapitoon.

Kyläkoulujen säilyttäminen on viisasta

Kouluverkon harveneminen on maaseudun palvelutarjonnan kipeä ongelmakohta. Perusopetuksen saavutettavuus on heikentynyt ala- ja yläluokilla. Kouluja on lakkautettu monenlaisin perustein. Kuntien on järkevää säilyttää koulunsa, sillä tuoreessa kansalaiskyselyssä kyläkoulut mainitaan yhtenä tärkeimmistä maaseudun vetovoimaisuuteen vaikuttavista tekijöistä. 

Toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa on suuria alueellisia eroja. Lukiokoulutus on ammatillista koulutusta paremmin saavutettavissa. Ammatillisen koulutuksen valinnanmahdollisuudet ovat kaventuneet erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. 

Koulutustarjonnan keskittäminen osuu etenkin poikiin, jotka valitsevat tyttöjä harvemmin lukion. Jo tällä hetkellä maaseudulla asuvat miehet ovat naisia heikommin koulutettuja. Harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla asuvista miehistä noin 30 prosenttia on käynyt pelkän kansakoulun tai peruskoulun. Leikkaamalla koulutuksesta murennetaan vahvuuksia, joihin suomalaisen maaseudun taloudellinen menestys verrattuna muihin EU-maihin on perustunut.

Maaseudulla on pulaa koulutetusta työvoimasta

Miesten työttömyysaste on kaiken tyyppisillä maaseutualueilla korkeampi kuin naisten. Tämän vuoksi on tärkeää kehittää maaseudulle soveltuvia työllisyystoimia, joilla voidaan ehkäistä miesten syrjäytymistä työmarkkinoilta. Maaseutu ei ole leimallisesti korkean nuorisotyöttömyyden aluetta, sillä maaseudulla iäkkäiden työttömien osuus kaikista työttömistä on suuri.

Samanaikaisesti maaseudulla on pulaa työvoimasta. Työvoimapula on monimuotoinen ilmiö. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa työvoimapula koskee etenkin erityisasiantuntija- ja asiantuntija-ammatteja sosiaali- ja terveysalalla. Monet näistä ammateista edellyttävät pitkää koulutusta ja suomen kielen taitoa. Tästä syystä maaseudun työvoimapulaan ei ole nopeita ratkaisuja.

Maaseudulla, samoin kuin koko maassa, miehet ja naiset työllistyvät eri aloille. Maaseudun miehiä työllistävät jalostussektori ja yksityiset palvelut. Naiset työskentelevät kunnissa julkisissa palveluissa. Mikäli miesenemmistö maaseudulla kasvaa, on miehistä pystyttävä kouluttamaan hoivaajia maaseudun miehille.

Maaseudun väljä tila on ylellisyyttä

Suomessa on lähes 400 000 liikeyritysten toimipaikkaa, joista 150 000 eli 40 prosenttia sijaitsee maaseudulla. Maaseudulla toimivat yritykset ovat tyypillisesti alle 5 henkilöä työllistäviä pieniä yrityksiä. Niiden yleisimmät toimialat ovat maa-, metsä- ja kalatalous, rakentaminen sekä tukku- ja vähittäiskauppa. Maaseudun ns. uuden talouden alojen, kuten matkailun ja muiden palvelujen, osuus eri tyyppisillä maaseutualueilla on perinteisiin aloihin verrattuna keskimäärin vähäinen. 

Tiheästi asuttuihin Euroopan maihin verrattuna suomalaisen maaseudun perusongelma on kotimaan kaupunkien pieni koko ja harvalukuisuus; kysyntää ei ole riittävästi. Globaalisti maaseudun tuotteille, palveluille ja väljälle tilalle kuitenkin riittää kysyntää. Suomalaisten maaseutuyrittäjien tulevaisuuden haasteena on tavoittaa tämä kysyntä.

Julkaisun tiedot:

Maarit Sireni, Maija Halonen, Olga Hannonen, Timo Hirvonen, Arja Jolkkonen, Petri Kahila, Mari Kattilakoski, Hanna-Mari Kuhmonen, Arja Kurvinen, Virpi Lemponen, Simo Rautiainen, Pasi Saukkonen ja Christell Åström (2017). Maaseutukatsaus 2017. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 7/2017. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki.
Maarit Sireni

Maarit Sireni

Vastuullinen johtaja Kansalaistoiminta ja hyvinvointi -verkosto (KAHVEE) / Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
Yliopistotutkija ja dosentti.