Maaseutupolitiikka 30-vuotta: Maaseutupolitiikalle on tilausta

Julkaistu: 03.12.2018 Päivitetty: 03.12.2018

Kansallisen maaseutupolitiikan 30. vuoden kehittymistä juhlittiin Säätytalolla torstaina 29.11. ”Maaseutuja tulevaisuudessa” toimi maaseutupolitiikan 30-vuotisjuhlien otsikkona ja punaisena lankana. Juhlavuoden kunniaksi julkistettiin samaa titteliä kantava antologia, jossa joukko suomalaisia maaseutututkijoita käsittelee maaseutujemme tulevaisuudennäkymiä eri näkökulmista.

– Suomella ei ole varaa siihen, ettemme hyödyntäisi maaseutua ja sen mahdollisuuksia. Haluamme sen tietoiseksi tehdä kaikille, sanoi Maaseutupolitiikan neuvoston puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä avauspuheenvuorossaan.

– Suomi on kansainvälisessä vertailussa maaseutumaa ja kiinnostus sitä kohtaan, mitä päätöksiä, mitä tutkimusta ja minkälaista maaseutupolitiikka toteutetaan Suomessa, on suuri, ministeri totesi.

Ministeri esitti kiitokset edesmenneelle maaseutuneuvos, professori Eero Uusitalolle, tämän pitkäjänteisestä työstä kansallisen maaseutupolitiikan kehittämiseksi ja kehittymiseksi. 

Maaseutupolitiikan tarve yhä suuri

Kansallisen maaseutupolitiikan toiminta-ala kattaa 95 prosenttia Suomen pinta-alasta, kolmasosan suomalaisista ja Suomen yrityksistä sekä valtaosan luonnonvaroistamme. Miltei joka toinen Suomalainen on monipaikkainen ja yhä useampi saapuu myös ulkomailta ihailemaan ja virkistymään suomalaiselle maaseudulle.

– Maaseudun aineellisia ja aineettomia hyödykkeitä kuluttaa meistä suomalaisista ihan jokainen, ministeri Leppä korosti. 

Kansallisen maaseutupolitiikan tarve heräsi 1970-luvun voimakkaan rakennemuutoksen yhteydessä. Tämän päivän haasteita ja ongelmia ovat keskittämisen ja keskittymisen suuntaukset, globaali markkinatalous sekä alueiden heikkenevä saavutettavuus. Tutkijoiden mukaan lisääntyvä monipaikkaisuus haastaa yhteiskunnalliset ratkaisut ja politiikan suunnittelun uudella tavalla.

– Maaseutupolitiikan tarve onkin yhtä suuri tänään kuin se oli kolmekymmentä vuotta sitten, ministeri totesi. 

– Maaseutupolitiikan edistäminen vaatii kaikilta kiinnostusta ja sitoutumista yhteisten tavoitteiden edistämiseksi. Kaikilla hallinnollisilla tasoilla ja kaikilla sektoreilla tulee tunnistaa se tosiasia, että maaseutupolitiikkaa tekee jokainen, joka valmistelee tai päättää siitä, mitä palveluita suunnitellaan ja miten ne järjestetään, miten infraan panostetaan, miten maankäyttöä ja rakentamista ohjataan sekä miten osallisuutta toteutetaan, hän korosti.

– Ennen kaikkea päätöstentekijöiden ja valmistelijoiden tulee tunnistaa se, että hyvän maaseutupolitiikan tekeminen edellyttää maaseudun monimuotoisuuden tunnistamista, hän jatkoi. 


Ministeri
Maaseutupolitiikan neuvoston puheenjohtaja, 
maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä

Maaseutupolitiikan suuri kertomus 

Juhlaseminaarissa muistettiin maaseutupolitiikan kehittymisen taustavoimaa, edesmennyttä, maaseutuneuvos, professori Eero Uusitaloa, joka pitkään toimi tulisieluna ja intohimoisena maaseudun puolestapuhujana, ”maaseutupolitiikan suurena järkäleenä”, kuten tilaisuudessa puhunut aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki luonnehti ystäväänsä. 

Katajamäki kiteytti puheenvuorossaan maaseudun kehittymisen askelia sekä kuvasi maaseutupolitiikan ja maaseutututkimuksen yhteisiä kehityskaaria. Poikkitieteellinen tutkimus ja poikkihallinnollinen toimintatapa on alusta alkaen ollut tärkeitä lähtökohtia maaseutututkimuksessa ja -politiikassa. 

Vuonna 1988 toteutettiin euroopanlaajuinen maaseutukampanja. Suomessa järjestettyjen tilaisuuksien lopputulemana oli Katajamäen mukaan läpimurto: maa- ja metsätalousministeriön ja sisäasianministeriön yhteinen maaseutuprojekti sekä ensimmäisen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman kokoaminen. Työhön sisältyi laajempi maaseutukeskustelu ja tunnustus siitä, että maaseutu hyödyntää koko yhteiskuntaa. 

– Maaseutupolitiikan alkuauringon nousussa nähtiin jo, että maaseudulla on annettavaa yhteiskunnalle: se voi vastata yhteiskunnalliseen kysyntään, kertoi Katajamäki. 

Ensimmäisessä maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa nähtiin etätyön ja hajauttamisen kuin myös pienimuotoisen elintavikeyrittäjyyden ja maaseutumatkailun mahdollisuuksia. Tunnistettiin tarve organisaoida erilaisia palveluita uudella tavalla. Vuosien varrella sisällöllisiä työkaluja kehitettiin, kuten sopimuksellisuus ja maaseutuvaikutusten arviointi. Katajamäki kuitenkin huomautti, että hankkeissa kehitettyjä työkaluja ei olla riittävän laajasti pystytty siirtämään julkisen hallinnon tai Leader-ryhmien normaaliin toimintaan. 

Katajamäki esitti huolensa maaseutupolitiikan tulevaisuudesta: kevytluonteinen maaseutukeskustelu ja kansallisesti tärkeän yhteiskunnallisen maaseutututkimuksen - ja opetuksen kuihtuminen heikentävät maaseutupolitiikan tiedollista pohjaa. Katajamäki korosti riittävien resurssien turvaamista maaseutututkimukselle. Hän myös toivoo, että yleisessä keskustelussa päästään pidemmälle vallalla olevasta ajatuksesta kaupunki-maaseutu-kahtiajaosta. 

– Paikallisyhteisöjen merkityksen - paikkaperustaisuuden idea on sellainen, jolla voidaan ylittää kahtiajako, sitä pitäisi takoa ja tuoda esiin, Katajamäki totesi. 

Maseutupolitiikan ja naisnäkökulman yhteinen voimakas sävel

Katajamäen puheenvuoroa kommentoi naisnäkökulmasta työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitysjohtaja Kaisa-Leena Lintilä. Hän toimi maaseutupolitiikan naisteemaryhmän puheenjohtajana lähes kaksi vuosikymmentä.

– Maaseutu oli 1980-luvulla yhteiskunnallisen keskustelun marginaalissa. Se yhdistettiin maatalous- tai aluepolitiikkaan: Laaja-alaista maaseutukeskustelua ei kovin paljon käyty, Lintilä muisti. 

Vuoden 1988 Elävä maaseutu -kampanja oli merkittävä myös siitä näkökulmasta, että naisnäkökulma ja maaseudun naiset nousivat keskusteluun. Kampanjan jatkona käynnistynyt maaseutupoliittinen työ merkitsi myös maaseutupolitiikan naisteemaryhmän työn alkua sisäasiainministeriön alaisuudessa.  

Naisteemaryhmän työ ja naisten sitoutuminen siihen herättää arvostusta. Lintilä totesi, että teemaryhmän jäsenillä oli idearikkautta ja palava innostus työhön, jota tehtiin monesti vapaaehtoisesti ja palkatta. Mukana oli henkilöitä hallinnosta, tutkimuksesta ja järjestöistä. Verkosto laajeni koko Suomeen.

– Keskeisesti halusimme vaikuttaa siihen, miten nainen saa toimeentulonsa maaseudulla, mitkä ovat vaikutusmahdollisuudet, ja mitä hyvän elämän edellytykset tarkoittavat maaseudulla – miten palvelut, asuminen, koulutus järjestetään, Lintilä kertoi. 

Lintilä mainitsi ryhmälainakokeilun yhtenä merkittävimpänä 1990-luvun projektina. Kyseisessä kokeilussa yhdistyivät rahoitus, koulutus ja ryhmätoiminta – peruselementtejä, jotka tukevat yrittäjyyttä. Yksilötasolla projekti oli onnistunut, mutta laajempaa läpimurtoa ei syntynyt, eikä toiminta vakiintunut käytäntöön. 

– Edelleenkin nämä samat elementit ovat yrittäjyydessä ja naisten toiminnassa keskeiset, joita tavalla tai toisella on myöhemmin EU-rahoitteisissa projekteissa myös käytetty. Eli teimme ennakoivaa työtä EU-aikaa varten, Lintilä totesi. 

Lintilä korosti puheenvuorossaan maaseutupolitiikan edelläkävijyyttä naisnäkökulman esiin nostamisessa. Hän totesi, että maaseutu- ja naisnäkökulma olivat 1980-luvulla molemmat marginaalissa, ja yhtymäkohtana oli yhteinen ongelma: naiset muuttivat pois maaseudulta hakemaan parempaa elämää muualta. Yhteiskunnalliseen ongelmaan tarvittiin ratkaisu, mikä vaati naisten osallistumista. Vastaavaa tilannetta ei ollut kaupunki- tai aluepolitiikassa eikä vastaavaa poikkihallinnollista työtä ole niissä tehty.  

– Kahden laaja-alaisen, vahvan ja erittäin vaativan teeman yhdistäminen politiikan tekemiseen maaseutupolitiikassa on ollut vaativaa ja haasteellista ja antoisaa. Sen tarve on ymmärretty, Lintilä korosti. 

– Tässä mielessä maaseutupolitiikka on ollut edelläkävijä, ja se on joutunut kokeilemaan ja aukaisemaan uria, Lintilä lisäsi ja kysyi, miten maaseutupolitiikassa mennään eteenpäin. 

– Kaikki vastaukset luodaan dialogissa, vuoropuhelussa ja tapauskohtaisesti. Ei ole yhtä suurta vastausta vaan paljon vastauksia, kun arvostamme moninaisuutta, moniäänisyyttä ja erityisyyttä. Vuoropuhelulla löydämme aarreaitan, josta voimme löytää ratkaisut ja päästä vastakkainasetteluiden yli, Lintilä sanoi.

Kaisa Leena Lintilä
Aluekehitysjohtaja Kaisa-Leena Lintilä

Maaseutupoliittisia näkökulmia MUA-lehteen

Maaseudun Uusi Aika -lehden toimitusneuvoston jäsen, Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkija ja dosentti Maarit Sireni pohti maaseutupolitiikan ja maaseutututkimuksen vuorovaikutusta erityisesti MUA-lehden näkökulmasta. 

Sireni tarkasteli puheenvuorossaan miten maaseutututkimuksen ja maaseutupolitiikan vuoropuhelu ilmenee siihen tarkoitukseen perustetussa MUA-lehdessä nykyisin. 

– Maaseutupolitiikka on melko näkymätön MUA-lehden sivuilla, valtakunnallisista maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuloksista ei ole enää tapana kertoa systemaattisesti MUA-lehdessä, edes lyhyinä puheenvuoroina, Sireni totesi.

Sireni painotti, että MUA-lehdessä julkaistut tutkimusartikkelit antavat kuvan erämaistuvasta maaseudusta jolla harjoitetaan peruselinkeinoja ja vietetään vapaa-aikaa. Hän sanoi, että lehteen kirjoittavat tutkimukset on rahoitettu pääosin muilla kuin maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja kehittämisvaroilla. 

Sireni kysyi voiko erämaistuva maaseutu olla mahdollisuuksien maaseutu vai tuottaako maaseutututkimus haitallista, negatiivista kuvaa maaseudusta. Sireni peräänkuulutti ymmärtämistä maa- ja metsätalouden laajemmalle sosiaaliselle ja kulttuuriselle merkitykselle paikallisyhteisöille. Pesäjakoa yhteiskunnallisen maaseutututkimuksen ja maa- ja metsätieteellisen maaseutututkimuksen välillä Sireni ei ymmärrä. 

Sireni pohti myönteisen viestinnän painottamista maaseutupolitiikan verkostojen työssä. 

– On vaikea sanoa, mitkä mielikuvat ovat kenenkin mielestä positiivisia. Me verkostoissa toimivat voimme ajatella, että maaseudun vahvuus on tietenkin yhteisöllisyys... mutta toimiiko mielikuva maaseudulla, missä ihmiset ovat harvassa ja palvelut kaukana – voidaanko se nähdä työläänä, Sireni kysyi. 

Sireni toivoi kuulijoilta lisää maaseutututkimuksen ja maaseutupolitiikan vuorovaikutusta hyödyntämällä MUA-lehteä ja kirjoittamalla tähän puheenvuoroja.

Maaseutuja tulevaisuudessa –antologia julkistettiin

Maaseutupolitiikan neuvosto julkaisi juhlaseminaarissa yhteistyössä MUA-lehden kanssa erikoisnumeron: Maaseutuja tulevaisuudessa – maaseutupolitiikan 30-vuotisjuhlanumero. Julkaisun ovat toimittaneet Mari Kattilakoski ja Maarit Sireni, Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksesta. 

Julkaisuun kirjoittaneesta tutkijaraatista seminaarissa kuultiin Katajamäen ja Sirenin lisäksi kolme puheenvuoroa julkaisun yhdestätoista sisältöartikkelista.  

Kohti monitukintaista ja moniäänistä maaseutukuvastoa

Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen puhui juhlaseminaarissa aiheesta ”Maaseudun muuttuvat merkitykset”, syventyen ideaan, jonka lähtökohta on erottaa maaseutumielikuvat (yksilöllisesti muovautuvia, henkilökohtaisia käsityksiä maaseudusta) ja maaseutu kuvat (yhteisöllisiä jaettuja kuvauksia maaseudusta). Jälkemmäisillä pyritään vaikuttamaan maaseutumielikuviin.  

– Olemme 2000-luvulla edetty kohti moninaistumista...  maaseutupolitiikan kuvasto jatkaa monipuolistumista... Olemme menossa kohti hyvin monitulkintaista ja sirpaloitunutta maaseutukuvastoa, joka on moniääninen ja aikaisempaan enemmän sektoroitunut, sanoi Hyyryläinen. Tämä ei Hyyryläisen mukaan välttämättä lisää kaupunki-maaseutu vastakkainasettelua vaan lieventää sitä ja mahdollistaa laajempaa keskustelua.  

Tulevaa maaseutukuvastoa tulee Hyyryläisen mukaan vaikuttamaan sellaiset asiat kuten ilmastonmuutos, resurssiniukkuus, elämäntavan muutokset, teknologian murros, digitalisaatio ja erityyisesti globaali asema artkisena kansakuntana ja siihen liittyvä puhtaus ja luonnonmukaisuus sekä tervellisyys-argumentit. Maaseutupolitiikan tulevaisuus näyttää näin ollen valoisalta Hyyryläinen kommentoi. 

Hyyrylainen
Tutkimusjohtaja Torsti Hyyryläinen

Paradoksien lukutaito

Vaasan yliopiston aluetieteen yliopistolehtori Ilkka Luoto, pohti tulevaisuudennäkymiä ”Paradokseista kohti maaseudun laajennettua merkitystodellisuutta” -otsikon alla. 

Myös Luoto vastasi puheenvuorossaan Katajamäen toivomukseen siirtymisestä seuraavalle tasolle kaupunki-maaseutu-keskustelussa. Luoto nosti keinoksi paradoksien lukutaidon. Tällä Luoto tarkoittaa, että on nähtävä kaupunki ja maaseutu toisiinsa kiinnittyneinä asioina: Ei voi nähdä yhtä ilman toista – ei voi puhua yhdestä ilman että puhuu myös toisesta.   

– Maaseudun ja kaupunkien sekoittumisessa piilee potentiaalia. Eli kun nähdään paradoksien kautta asia siten, että me voidaan tuoda kaupunki ja maaseutu - kaupunkimaiset arvot ja maaseutumaiset arvot rinnakkain ja erilaiset toiminnot rinnakkain niin tuotetaan sekottumisen mahdollisuutta ja sisäkkäisyyksien mahdollisuuksia, jonka kautta syntyy jotain innovatiivista, jotain joka tuo maaseudulle uudenlaisia eväitä ja miksei myös kaupunkeihin, Luoto sanoi.

Luoto avasi paradoksin esimerkkinä muun muassa luonto: Missä määrin luontoa voidaan hyödyntää, missä määrin ihminen on osa luontoa ja missä määrin luontoa pitäisi suojella? Luonto mainitsi myös väestön ja tilastot, jotka luovat kuvan paikalleen jämähtäneistä ihmisistä, vaikka todellisuudessa he ovat monipaikkaisia ja liikkuvat yhä enemmän. 

–  Erilaiset vastakkain näyttäytyvät jopa yhteensopimattomat teemat ja kehityskulut pitäisi uskaltaa sijoittaa rinnakkain ennakkoluulottomasti, Luoto korosti ja lisäsi, että tämä on uutta luova voimavara, minkä pitäisi huomata. 

– Tämä tarkoittaa, että maaseudun ja kaupunkien kehittäminen tuodaan aidosti samaan kuvaan ja miettiä esimerkiksi sitä, miten esimerkiksi kultakaivos, paikallinen elämäntapa tai turismi voisivat hyötyä aidosti toisistaan ja tarjota toisille, Luoto painotti.  

Luoto
Yliopistolehtori Ilkka Luoto

Paikkakunnat eivät pakota valitsemaan - saa rakastaa monta yhtä aikaa

Hyyryläisen ja Luoton puheenvuoroja kommentoi kolumnisti ja yrittäjä Reetta Räty. Hän totesi, että Suomessa kuvataan maaseudun ja kaupungin jakoa paljon dramaattisemmin kuin mihin todellisuus antaisi aihetta. Kansalaisen näkökulmasta jakoa ei ole. Räy totesi, etteivät paikkakunnat vaadi valitsemaan: Saa rakastaa montaa yhtä aikaa, saa olla kokonaan maalainen joka asuu kaupungissa. 

– Tilastot eivät kerro, mitä me suomalaiset oikeasti olemme. Tilastot eivät kerro, missä sydämeni on, Räty sanoi ja totesi, että kansalaisen näkökulmasta maaseutu ja kaupunki elävät rinta rinnan, sisäkkäin ja päällekkäin. Maaseudun ja kaupungin jako on politiikkaa, mutta mitä sillä haetaan, Räty kysyi.  

– Maaseudusta puhutaan jatkuvasti taantuvana. Se rasittaa minua suunnattomasti, Räty huomautti ja korosti, että maaseudulla jos missään ollaan puuhakkaita. 

Älykäs erikoistuminen tuo lisäarvoa maaseudulle

”Tulevaisuuden mahdollisuuksia maaseudulla – Älykäs erikoistuminen ja maaseutupolitiikka” –tematiikkaa avasi erikoistutkija Jukka Teräs Nordregiosta. Hän kertoi älykkään erikoistumisen nousseen EU:n rakennerahastojen keskiöön vastavoimana Euroopan, Yhdysvaltojen ja Japanin väliseen innovaatiokisaan.  

– Taustalla on myös valtapeli. Kuuluuko innovaatiorahat kaupungeille, suurille alueille, yliopistojen lähelle vai kuuluvatko ne kaikille, Teräs korosti. Kyse on myös siitä, miten Suomi hyödyntää kaiken olemassa olevan potentiaalin, joka sijaitsee kaikkialla kaupunkien ulkopuolellakin, Teräs lisäsi.  

– Tällä hetkellä maaseudun innovaatiot jäävät suurten kaupunkien katveeseen, Teräs totesi ja huomautti, että keissejä tulee nostaa myös maaseudulta. Hän kertoi, että innovaatiokeskustelu on kehittynyt ja sisältää nykyään paitsi huipputeknologian myös katveessa olleet palveluinnovaatiot ja sosiaaliset innovaatiot. 

Suomessa alueet ovat tehneet EU:n vaatiman älykkään erikoistumisen harjoituksen ja luoneet alueellisia ohjelmia. Esimerkkinä hän nosti Lapin maaseutuklusterin. Hän myös kertoi, että Itä- ja Pohjois-Suomen älykkään erikoistumisen strategia on päässyt mukaan Euroopan komission Regions in Transition -ohjelmaan.  

– Tietyissä asioissa emme ole syrjässä vaan keskellä, Teräs huomautti. Älykäs erikoistuminen konkretisoituu, kun ytimessä on, että tuotteesta ja / tai palvelusta saa jatkossa enemmän rahaa. Mutta aina ei tarvitse erikoistua lisää vaan myös laajemmin ja Teräs korosti "Smart diversification" -mahdollisuutta.   

Teräs
Erikoistutkija Jukka Teräs

Teräksen puheenvuoroa kommentoivat Pohjoisen harvaan asutut alueet –verkoston (NSPA) puheenjohtaja Satu Vehreavesa sekä Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen.

Vehreavesa korosti, että Suomen menestys on osaamisen ja luonnonvarojen varassa. Eri alueiden vahvuuksia on kytkettävä yhteen verkostoiksi, mitä myös tehdään. Vehreavesa kertoi, että verkoston rakentaminen on ollut ajatuksena kun strategiaa on rakennettu Pohjois-Savossa. Kun haasteet, vahvuudet ja mahdollisuudet on huomioitu, on niistä johdettu viisi painopistettä. Näiden perustana ovat vahvat maaseutualueet, jotka tarvitsevat tuekseen muualla olevia resursseja, kumppanuuksia ja koulutusta. perustuvat vahvoille maaseutualueilla. 

Hirvonen peräänkuulutti maaseutupoliittisen ja maaseutututkimuksen retoriikan palauttamista ymmärrettävälle tasolle. Hän totesi, että kunta ja kaikkien sektoreiden on oltava mukana, kun älykästä erikoistumista lähdetään toteuttamaan paikallisesti. Suurimpana ongelmana ja tärkeimpänä haasteena Hirvonen nosti korkeasti koulutettujen naisten uramahdollisuudet maaseutualueilla. Hän toivoi, että maaseudun nk. naiskato tuodaan maaseutukeskustelun keskiöön. 

Juhlaseminaarissa kuultiin myös pienten kokemusasiantuntijoiden videoterveiset juhlaseminaariväelle. Videossa lapset toteavat, että haluavat asua maaseudulla tulevaisuudessa, sillä siellä on luonto lähellä, ystäviä ja paljon kivaa tekemistä. 

Tulevaisuus muotoillaan yhdessä

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio haastoi kaikki maaseututoimijat mukaan miettimään, millä tavalla rakennetaan kokonaisuutta, jossa etsitään maaseudulta ratkaisuja ilmastonmuutokseen. Husu-Kallio nosti erityisesti maaseudun kulttuuriset ja ekologiset arvot tasapuolisina partnereina sosiaalisen kestävyyden ja taloudellisen elämän rinnalla. Julkisessa keskustelussa tulee puhua sekä maatalouden että koko laajan maaseudun mahdollisuuksista ilmastopolitiikassa. 

Husu-Kallio korosti koulutuksen merkityksen ja totesi, että maaseudulla tarvitaan sekä korkeasti koulutettuja että ammattiosaajia, sekä miehiä että naisia. 

– Suomalainen maaseutu ansaitsee hienot ihmiset, joilla on sujuva arki, toimivilla palveluilla ja ystävyyttä sekä ympäristö josta pidetään huolta, olivat Husu-Kallion ja seminaarin päätössanat.  

Maaseutupolitiikan tienraivaajat ja tulevaisuuden lähettiläät palkittiin

Juhlaseminaarin jälkeisessä iltajuhlassa palkittiin maaseutupolitiikan tienraivaajat ja tulevaisuuden lähettiläät. 

Tienraivaajan tittelillä palkittiin aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja Maaseutupolitiikan neuvoston apulaispääsihteeri Hilkka Vihinen sekä maaseutupolitiikan verkoston pitkäaikainen erityisasiantuntija ja innovaattori Peter Backa

Maaseutupolitiikan tulevaisuuden lähettiläiksi palkittiin Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja ja Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä, maaseutupolitiikan verkoston pitkäaikainen toimija, tutkija ja Turun yliopiston Brahea-keskuksen suunnittelija Sami Tantarimäki sekä Suomen Kylät ry:n puheenjohtaja ja Maaseutupolitiikan neuvoston apulaispääsihteeri Petri Rinne.   

Iltajuhlassa nähtiin myös Eero Uusitalo ja muistoja matkan varrelta -kuva- ja videokavalkadi. Kavalkadi julkaistaan Maaseutupolitiikan kanavilla mahdollisimman pian. 

Seminaarin materiaalit

Seminaarin puhujien esitykset ovat katsottavissa täältä (Maaseutupolitiikan Slideshare-kanava).

Seminaarin videotallenne on katsottavissa täältä [linkki päivitetään]. 

Iltajuhlan video- ja kuvakavalkadi [linkki päivitetään]. 

Antonia Husberg

Antonia Husberg

Maaseutupolitiikan hanke- ja viestintävastaava Maa- ja metsätalousministeriö