OECD keskeinen maaseutupoliittisessa työssä

OECD:n mukaan maaseutupolitiikkaa tulisi päivittää 3.0-versioon. Maaseutupolitiikka 3.0 keskittyy yhteisöjen kilpailuetujen edistämiseen integroitujen investointien ja paikallisiin tarpeisiin vastaavien palveluiden kautta, sekä rohkaisemalla paikallista osallistumista ja alhaalta ylös -kehittämistä. Yhteisöjen kilpailuedut voivat liittyä mm. sijaintiin, luonnonrikkauksiin, inhimilliseen pääomaan ja yhteyksiin muiden paikkojen kanssa.  (OECD 2016, 21; 180.)

OECD:n pohjoisia harvaan asuttuja alueita koskevassa selvityksessä todetaan, että Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden geopoliittinen ja taloudellinen merkitys kasvaa kansallisesti ja EU:ssa lähitulevaisuudessa. Pohjoiset harvaan asutut alueet ovat Euroopan kauttakulkureittejä Jäämerelle ja Itä-Venäjälle. Muuttuva ilmasto, hiilivety- ja mineraalilähteet sekä muutokset Venäjä-suhteissa muuttavat alueiden poliittisia ja taloudellisia näkymiä. Kestävä kehitys on ratkaisevassa asemassa strategisten riskien ja mahdollisuuksien hallinnassa. (OECD 2017).

Selvityksen mukaan alueiden kasvumahdollisuuksien hyödyntäminen liittyy absoluuttisten etujen tunnistamiseen. Nämä vaihtelevat alueittain ja niihin kuuluvat mm. mineraalit ja energia, kalatalous ja vesiviljely, metsätalous, uusiutuva energia ja matkailuun liittyvät palvelut. Tärkeä poliittinen kysymys on, miten näille voidaan luoda lisäarvoa. Suomelle suunnatut suositukset kohdentuvat liikenneverkon tehokkuuden parantamiseen, palvelutuotannon innovaatioiden edistämiseen, yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan edistämiseen sekä tulevan aluehallinnon uudistukseen. Ylikansallisia suosituksia ovat muun muassa hallitusten välisen yhteistyön tiivistäminen yhteisissä haasteissa, kuten itä-länsi-liikenneyhteyksien parantamisessa sekä työvoiman liikkuvuuden edistämisessä (OECD 2017).