Maaseutupolitiikkaa Pohjoismaissa

Pohjoismaissa tehdään maaseutupoliittista yhteistyöstä sekä hallinnon välillä että verkostojen toimijoiden välillä. Yhteistyön merkitys korostunee tulevaisuudessa (katso. OECD-alasivu) ja hyvien yhteistyösuhteiden kehittäminen on entistä tärkeämpää. Eri maissa on käytössä erilaisia toimintamalleja, millä edistetään maaseutupolitiikka. Eri toimintamalleista voidaan oppi ja kehittää omia.  

Ruotsi

Naapurimaassamme Ruotsissa on viime aikoina ollut nähtävissä muutoksia maaseudulle kohdentuvassa politiikassa. Ruotsin hallitus asetti kesäkuussa 2015 parlamentaarisen maaseutukomitean, jonka tehtävänä oli esittää yhtenäistä politiikkaa Ruotsin maaseuduille. Tammikuussa 2017 komitea luovutti mietinnön ”Ruotsin maaseuduille – yhtenäinen politiikka työn, kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin puolesta”. Mietintö sisältää 75 ehdotusta, jotka yhdessä muodostavat perustan sellaiselle yhtenäiselle Ruotsille, jossa kaikilla asuinpaikasta riippumatta on samanlaiset edellytykset hyvään elämään (Regeringskansliet 2017).

Kyseessä on laaja mietintö, jossa esitetään elinkeinotoimintaa, digitalisaatiota ja kuljetusinfraa, osaamisen ylläpitämistä, asumispolitiikkaa ja yhdyskuntasuunnittelua, palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, hyvinvointia ja kulttuuria, valtion läsnäoloa alueilla, ohjausta ja yhteistoimintaa sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia toimenpiteitä. Mukana on mm. laaja elinkeinopaketti harvaan asutuille kunnille, joilla on erityisen suuret haasteet pitkien etäisyyksien, vanhenevan väestön ja työvoimapulan vuoksi. Toimenpiteet pitävät sisällään ehdotukset alennetuista työnantajamaksuista ja opintolainojen vähennyksestä tai poistosta. Tavoitteena on esittää kevään 2018 aikana hallitukselle yhtenäisestä maaseutupolitiikasta ehdotus, johon on sisällytetty osa mietinnön toimenpiteistä. (Regeringskansliet 2017).

Mietintö muistuttaa paljon suomalaisen maaseutupolitiikan laajaa kokonaisohjelmaa. Selkeä ero on siinä, että Ruotsin ohjelmassa oleviin toimenpiteisiin on tarkoitus suunnata budjettivaroja. Suomessa kokonaisohjelma ei ole rahoitusohjelma, vaan sen avulla pyritään vaikuttamaan eri sektoreiden toimintoihin siten, että maaseutu tulisi niissä paremmin huomioonotetuksi. Kokonaisohjelmaa toteutetaan valtiontalouden kehyspäätösten ja valtion talousarvioiden mukaisten voimavarojen puitteissa. Osaan tavoitteista voidaan vastata EU:n rahoitusohjelmilla. (Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2014, 11).

Norja

Norjan aluepolitiikan tavoitteena on hyödyntää ihmis- ja luonnonresurssit koko maassa kansallisen hyvinvoinnin takaamiseksi, varmistaa samanlaiset asumisolosuhteet sekä varmistaa kaikille realistiset mahdollisuudet asua siellä missä haluavat. Norjassa on käytössä samantyylinen suppean ja laajan politiikan jaottelu aluepolitiikassa kuin Suomessa on maaseutupolitiikassa. Suppea aluepolitiikka sisältää suorat tuet ja hanketuet, jotka vuonna 2016 olivat 1,8 miljardia kruunua (noin 145 miljoonaa euroa). Tavoitteena ovat elinvoimaiset kylät ja vahvat alueet. Harvaan asutulle maaseudulle kohdennetaan erilaisia tukia, joista ehkä tunnetuin on jo vuodesta 1975 käytössä ollut työnantajamaksujen asteittainen vähennys. Työnantajamaksut on jaoteltu viiteen vyöhykkeeseen: pohjoisessa maksut ovat 0 prosenttia ja eteläisessä Norjassa, vyöhykkeessä 5, maksut ovat 14,1 prosenttia. (Tillväxtanalys 2016).

Suomessa ei ole merkittävissä määrin käytössä vastaavanlaisia toimenpiteitä kuin, joita Norjassa tällä hetkellä jo on ja joita Ruotsiin ehdotetaan.  Viime vuosina maaseutupolitiikassa on kuitenkin nostettu yhä vahvemmin esille maaseutualueiden erilaisuutta ja sitä, miten poliittiset päätökset vaikuttavat eri alueilla. Harvaan asutun maaseudun kehittämisstrategia 2017–2020 sisältää toimenpiteitä, joissa alueen elinvoimaisuutta halutaan vahvistaa kohdennetuilla toimenpiteillä (Maa- ja metsätalousministeriö 2017c).