Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
3.8.2016 14.00

Edelleen kylän sydän – kyläkoulut kylätaloina

Tauno Linkoranta

Kouluja on lakkautettu aina 1960-luvulta lähtien, useammassa aallossa. Tahti kiihtyi vuonna 2006, kun valtio lopetti niin sanotun kuntien pienkoululisän. Viimeisen 25 vuoden aikana Suomesta on hävinnyt reilusti yli 1 500 alle 50 oppilaan koulua, suurin osa kyliltä. Oppilaita sijoitetaan uusiin suurempiin kouluihin, mutta mitä tapahtuu entisille kyläkouluille?

Kyläkoulun lakkautuksen inhimillinen ratkaisu

Kunnille on jäänyt koulujen lakkautusten yhteydessä melkoinen kiinteistömassa. Joissakin kunnissa elätellään toiveita, että kiinteistöstä saataisiin markkinoilta kunnon korvaus. Vanhemmat koulukiinteistöt ovat kuitenkin usein energia- yms. remonttien tarpeessa ja muutenkin hiljaisilla kiinteistömarkkinoilla tämä ei välttämättä ole mikään valtti.

Maaseutukunnissa päädytäänkin usein sellaiseen inhimilliseen ratkaisuun, että koulukiinteistöä tarjotaan paikallisille toimijoille ostettavaksi tai pitkäaikaisella vuokrasopimuksella vuokrattavaksi. Potentiaalisia ostajia ovat etenkin kyläyhdistykset, mutta kouluja on päätynyt myös esimerkiksi urheiluseuroille.

Moni entinen kyläkoulu on vaihtanut omistajaa muodollisella summalla, mutta käytännössä uusi omistaja on usein joutunut toteamaan, että käyttökustannukset ovat se todellinen ongelma. Sähkö- tai öljylämmityslasku voi helposti olla 10 000 euroa vuodessa. Tarvitaan parannusta talon energiatehokkuuteen ja myös lisää maksavia käyttäjiä.

Tarkkoja lukuja ei taida olla kellään, mutta entiset kyläkoulut ovat monesti jatkaneet elämäänsä kylän sydämenä, kylätaloina. Mikäli koulun lakkautusprosessi ja kiinteistön siirtyminen kyläyhteisön hallintaan on pystytty hoitamaan avoimessa ja rakentavassa hengessä, ei koulun lakkautus automaattisesti johda kylää apatiaan ja toiminnan hiipumiseen.

Huippukuntoista talovanhusta ei kannata pitää tyhjillään

Leader-ryhmät ympäri Suomea ovat tukeneet vuosittain miljoonilla euroilla kylätalojen – usein siis entisten koulujen – kunnostuksia. Tähän on monesti liittynyt keittiöiden ajanmukaistuksia, av-laitteiden hankkimista, uusiutuvan energian lämmitysmuodon vaihtoa ja muita sellaisia toimia, joiden avulla sekä jatketaan kiinteistön käyttöikää että mahdollistetaan sen entistä monipuolisempi käyttö.

Kylätalon kunnostuksen tukena tulisikin olla monipuolinen kylätalon käyttösuunnitelma tai peräti liiketaloussuunnitelma. Kylätaloja pitää markkinoida ja tuotteistaa: talot pitää löytää, palvelut pitää olla määritelty ja hinnoiteltu, vastuut selvillä ja turvallisuusasiat kunnossa. Huippukuntoista talovanhusta ei kannata pitää tyhjillään.

Käyttäjäkuntaakin pitäisi miettiä entistä laajemmalla otteella: yhdistykset ja perhejuhlat ovat perinteisiä tilojen käyttäjiä, mutta yhtä lailla katon alla voi olla kunnan ja yrittäjien palveluja. Saksassa olen törmännyt myös yhdistystaloon, joka katon aurinkokennoistaan jakoi sähköä talon omien tarpeiden ohella muillekin kylän kiinteistöille.

Kylätalo voi olla myös evakuointipaikka, jossa on tarjolla lämpöä ja sähköä myrskytuhojen jälkeen. Osa kylätaloista lämpiää puilla ja edistykselliset kyläyhdistykset ovat hankkineet kriisitilanteita varten talolle kylän yhteisen aggregaatin. Ylipäätään kylätalolle voi keskittyä monenlaista turvavälineistöä ja kriisi-infoa.

Kylätalojen potentiaali tulisi oivaltaa entistäkin paremmin

Tyhjenevien rakennusten säilymisen elinehto on uuden käyttötarkoituksen keksiminen. Koulurakennukset säilyvät kun niissä on elämää, ja pahinta kyläläisten kannalta on, jos entinen koulu jää kokonaan vaille käyttöä.

Sadat vanhat kyläkoulut kylätaloina muodostavat huomionarvoisen kiinteistömassan, jonka hyödyntäminen on tuottanut huikeita sosiaalisia innovaatioita. Niiden potentiaali tulisi oivaltaa entistäkin paremmin erilaisilla paikallisilla kumppanuuksilla. Sama pätee myös edelleen toiminnassa oleviin kyläkouluihin.

Tauno Linkoranta

Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana MANE:n kansalaistoiminnan verkostossa, jossa yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena on kolmannen sektorin kumppanuus muiden toimijoiden kanssa. Samaa päämäärää hän tavoittelee myös Varsinais-Suomen Kylät ry:n kyläasiamiehenä sekä harrastuksissaan maskulaisena yhdistysaktiivina. 

 

Sadat vanhat kyläkoulut kylätaloina muodostavat huomionarvoisen kiinteistömassan, jonka hyödyntäminen on tuottanut huikeita sosiaalisia innovaatioita, kirjoittaa Tauno Linkoranta.


 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi