Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
8.2.2016 8.00

Eero Uusitalon muistolle

Sanna Sihvola, Laura Jänis ja Hanna-Mari Kuhmonen

Eero on poissa. Sitä on vaikeaa ja raskasta käsittää. Yksi aikakausi suomalaisen maaseutupolitiikan historiassa on päättynyt. Maaseutupolitiikan tekijöille Eero antoi paljon oppia ja näkemyksiä - hän jätti meille uusia alkuja eteenpäin vietäväksi.

Työskentelimme Eeron lähikollegoina MMM:ssä ja TEM:ssä yhteensä kymmeniä vuosia. Eero otti meidät kaikki vuorollaan töihin nuorina aloittelevina virkamiehinä luottaen kykyymme kasvaa ja kehittyä maaseutupolitiikan asiantuntijoiksi. Ilman Eeroa emme olisi nyt tässä. 

Eero oli Suomen maaseutupolitiikan suvereeni tiennäyttäjä. Hänellä oli visio ja tahto tehdä se todeksi. Hän teki uraauurtavaa työtä kylätoiminnassa, Leader-toiminnassa ja poikkihallinnollisen verkostomaisen Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän rakentajana. Hän oli niin kansallisesti kuin kansainvälisesti tunnustettu vaikuttaja.

1990-luvun lopulta on peräisin Eeron lentävä lause: ”Jos on työtä, niin onhan yötä”. Tuolloin laitettiin toimeksi hallituksen maaseutuohjelmaa ja rakennettiin Paikallisen Omaehtoisuuden Maaseutuohjelmaa. Sanna oli palkattu POMOn rakentajaksi ja kerran hän erehtyi valittamaan suuresta työmäärästä. Eeron tokaisun jälkeen asia tuli ratkaistua eikä työmäärästä enää puhuttu.

Eero oli vahvatahtoinen ja värikäs verbalikko, joka selväsanaisesti ja empimättä toi näkemyksensä esiin niin ministeriöissä kuin eduskunnassakin. Laura muistelee, miten maaseutupoliittisen kokonaisohjelman toteuttamiseen liittyvissä neuvotteluissa käytiin läpi toimenpiteitä yhteiskunnan laidasta laitaan. Kymmenien eri tahojen kanssa, asiassa kuin asiassa, Eero osasi kysyä oikeita kysymyksiä ja vei keskustelua rakentavasti ja hyvässä hengessä eteenpäin. Toisaalta niitäkin tilanteita oli, joissa kokousväki sai kuulla kunniansa ja itse teki mieli poistua huoneesta.

”Omilleen” Eero oli kuitenkin enimmäkseen lempeä ja kannustava. Neuvoja, näkemyksiä ja tukea pystyi aina hakemaan. Eeron jo eläköidyttyä tuli monta kertaa hetkiä, jolloin näkemykset ja hyvät neuvot olivat tarpeen. Tarvittiin vain puhelinsoitto, ja konkari sparrasi väsymättä eteenpäin pohdinnoissa.

Eero piti ”omiensa” puolta ja oli äärimmäisen lojaali. Kerran Hanna-Mari meni maailmanparannustuskissaan kysymään Eerolta, voisiko hän olla suosittelija YK:n vapaaehtoisohjelmaan haettaessa, Itä-Timoriin nimittäin kaivattiin maaseutuasiantuntijaa. ”Älä nyt sinne lähde!”, Eero parahti, mutta jo seuraavaan hengenvetoon hän auliisti lupautui suosittelijaksi. 

Eero kirjoitti viimeisessä Maaseutuplus-lehden pääkirjoituksessaan näin: ”Mitä sanoisin testamentiksi? Luottakaa itseenne ja taistelkaa! … Kiitos yhteisistä vuosistamme! ... Jaksakaa paahtaa.”

Eero opetti kiitoksen merkityksen. Useimmiten keskustelu päättyi hänen sanoihinsa: ”Kiitos, kiitos paljon.” Se antoi arvon ja merkityksen pienillekin töille ja tehtäville. Nyt on meidän vuoromme kiittää siitä kaikesta arvokkaasta opista ja osaamisesta, jota olemme saaneet vahvalta esimieheltä, kollegalta, maaseudun puolestapuhujalta. ”Kiitos paljon, Eero! Lupaamme vaalia jättämääsi perintöä ja viedä sitä eteenpäin, luottaa itseemme, taistella ja paahtaa.”

Sanna Sihvola, Laura Jänis ja Hanna-Mari Kuhmonen
Kirjoittajat ovat Eero Uusitalon pitkäaikaisia työtovereita ja ystäviä.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi