Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
28.9.2016 9.00

Ekotehokkuus ei ole yksinoikeus

Hanna Kosonen

Ekotehokkuus ei ole sen paremmin maaseudun kuin kaupunkien yksinoikeus. Oleellista on, että valtiovalta harjoittaa sellaista politiikkaa, joka mahdollistaa hajautetun yhteiskuntarakenteen ja jossa pyritään kehittämään keinoja entistä kestävämpään asumiseen kaikissa asuinympäristöissä.

Elinvoimainen, ekologisempi maaseutu

Usein kuulee käytävän väittelyä siitä, kumpi on ekologisempaa: maalla vai kaupungissa asuminen. Molemmille löytyy omat puolustajansa ja myös tutkimustuloksia on saatavilla tukemaan kumpaakin näkemystä. On selvää, ettei ekotehokkuus ole kummankaan asuinympäristön yksinoikeus.

Vastakkainasettelun kautta haettu kysymys onkin epäoleellinen. Se vie yleensä kahden ideologian – keskittämis- ja hajauttamishalun – ytimeen ja johtaa umpikujaan.

Meidän tulee kunnioittaa ihmisten valintaa elää parhaaksi kokemassaan asuinympäristössä. Ihmisillä pitää olla lupa voida hyvin. Myös kansantalouden näkökulmasta on järkevää, että osa väestöstä asuu maaseutuelinkeinojen ja osa kaupunkielinkeinojen läheisyydessä. Vain siten koko Suomen luonnon- ja voimavarat voidaan saada hyötykäyttöön.

Mielestäni valtiovallan tehtävä ei ole voimallisesti ohjata väestönkasvua sen paremmin maaseudulle kuin kaupunkeihin, vaan mahdollistaa hajautettu yhteiskuntarakenne ja pyrkiä kehittämään keinoja entistä kestävämpään asumiseen niin kaupungeissa kuin maaseudulla.

Kunnianhimoiset energialinjaukset

Paljon on vielä tehtävää, että Suomi täyttää vuodelle 2030 asetetut EU:n energia- ja ilmastotavoitteet. Suomen pitäisi leikata päästöjä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Tavoite on kova.

Hallitusohjelman energialinjaus pitää sisällään niin ikään kunnianhimoisia tavoitteita: Päästöttömän, uusiutuvan energian käyttöä lisätään kestävästi niin, että sen osuus 2020-luvulla nousee yli 50 prosenttiin, ja omavaraisuus yli 55 prosenttiin sisältäen myös turpeen. Hiilen käytöstä on määrä luopua energiantuotannossa 2020-luvun aikana.

Energiantuotannon osuus on noin 80 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Siksi on loogista, että energiantuotannon puhtauteen panostetaan merkittävästi.

Päästöt vähenemään sääntelyä, verotusta ja tukia muuttamalla

Sipilän hallituksen agendalla on useita hajautetun ja puhtaamman energiatuotannon helpottamiseen tähtääviä toimia, jotka koskettavat erityisesti maaseutua. Kotimaisten biopolttoaineiden liikennekäyttöä sekä hevosenlannan, turpeen, biokaasujen, kasviöljyjen, jätteiden ja muiden uusiutuvien energialähteiden hajautettua energiakäyttöä halutaan edistää sääntelyä muuttamalla, mutta myös tuki- ja vero-ohjauksella.

Hevosenlannan polttamisen salliminen hyötykäyttöön on malliesimerkki siitä, kuinka pelkästään säädöksiä muuttamalla vähennetään jätteen määrää – toisin sanoen hyödynnetään sivuvirtoja – ja mahdollistetaan esimerkiksi suurille hevostalleille parhaimmillaan satojentuhansien eurojen vuosisäästöt.

Maaseudulla on lähes rajattomasti raaka-aineita biokaasun valmistamiseen. Hallitus etsii keinoja, joilla biokaasun valmistaminen olisi kannattavaa. 

Olen iloinen, että viime vuosina Suomessa on silmin nähden ymmärretty jätteen ekologinen ja taloudellinen potentiaali sivuvirtana. Negatiivisesta sanasta ’jäte’ voitaisiinkin puolestani luopua kokonaan: on vain olemassa hyödyntämättömiä sivuvirtoja.

Nieluihin lisää huomiota

Päästöjen lähteiden lisäksi huomiota on kiinnitettävä kasvihuonekaasujen sitomiseen, toisin sanoen nieluihin. Nielujen vahvistaminen on jäänyt suomalaisessa keskustelussa pieneen rooliin, vaikka niillä on aivan olennainen merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Kestävä metsänhoito palvelee metsien toimimista hiilinieluina. Myös muun maaperän kunnolla on merkitystä. Talkoisiin tarvitaan niin metsä- kuin maataloutta.

Suomessa on parhaillaan käynnissä Carbon to soil (Hiili maahan) -pilottiprojekti, jossa viljelytapoja muuttamalla pyritään saamaan hiiltä sitoutumaan entistä paremmin maaperään. Suomesta mukana on kuusi koetilaa.

Keinoja maaperän hiilivaraston lisäämiseen on paljon. Tärkeässä roolissa ovat muun muassa typpeä sitovat aluskasvit, kompostoidun lannan käyttö lannoitteena, maan kalkitseminen ja viljelykierto, jossa viljeltävää kasvia vaihdetaan vähintään muutaman vuoden välein.

Energia- ja ilmastostrategiasta lisää konkretiaa

Hallitus valmistelee parhaillaan Suomen energia- ja ilmastostrategiaa. Se tulee sisältämään useita konkreettisia ehdotuksia kunnianhimoisiin päästövähennyslukuihin pääsemiseksi. Näitä voivat olla esimerkiksi esitykset uusiutuvien investointi- ja tuotantotuiksi. Strategian on määrä valmistua joulukuuhun mennessä.

Myös biotalouden kärkihankkeet etenevät ja niihin on budjetoitu vaalikaudella 300 miljoonaa euroa. Niiden työllisyysvaikutukset kohdistuvat lähinnä ruuhka-Suomen ulkopuolelle, mutta ympäristövaikutukset koko Suomeen.

Odotan myös maakuntauudistuksen valmistumista. On tärkeää, että alueita pystytään kehittämään mahdollisimman lähellä ihmistä aidon demokraattisesti. Moderni maakuntahallinto mahdollistaa panostamisen alueellisen kasvuun ja elinvoimaan maakunnan erityispiirteet huomioiden. Tällaisesta kehityksestä on selkeää näyttöä vahvojen aluetalouksien Keski-Euroopasta, jossa maakuntahallinnot ovat olleet jo pitkään olennainen osa vakiintunutta järjestelmää.

Hanna Kosonen 

Kirjoittaja on ensimmäisen kauden keskustalainen kansanedustaja, ympäristövaliokunnan jäsen, Pohjoismaiden neuvoston kestävä Pohjola - valiokunnan puheenjohtaja, Saaristoasiainneuvottelukunnan puheenjohtaja sekä Maaseutupolitiikan neuvoston jäsen. Vapaa-ajalla hän viihtyy perheen kanssa Saimaan rannalla tai kompassin ja kartan kanssa metsässä. 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi