Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
28.4.2015 21.29

Hallituksen on rohkaistava kokeiluihin, myös yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen

Ritva Pihlaja

Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtumassa suuria muutoksia. Huoli tulevasta on vakava: miten jatkossa pidetään huolta ihmisten hyvinvoinnista ja palveluista, kun julkisen talouden kukkaronnyörejä tiukennetaan? Tekemistä on vähintään entiseen malliin, mutta tekijäkenttä on muuttumassa – ehkä enemmän kuin vuosikymmeniin. 

Julkisen talouden tiukentuminen tarkoittaa, etteivät valtio ja kunnat voi enää lisätä verovaroin kustannettuja palveluja. Suunta on pikemminkin päinvastoin. Kuntien tehtäviä ja velvoitteita on pakko yrittää karsia. Tehtävä on osoittautunut haasteelliseksi, kuten päättyneellä vaalikaudella nähtiin. On turha myöskään odottaa helpotusta julkisen talouden tilanteeseen, sen verran karulla tavalla ikärakenteen muutos heijastuu huoltosuhteeseen. Elinkeinoelämänkin rattaat pyörivät hitaasti vielä pitkään.

Moni sellainen tehtävä ja palvelu, joka on tähän asti ollut itsestään selvä osa arkipäiväämme ja josta aiemmin on huolehtinut kunnan työntekijä, saattaakin jäädä tulevaisuudessa hoitamatta, tulla hoidetuksi eri tavalla tai kauempana. Voisi arvata, että moni yhteiskunnan verovaroin tarjoama ”saavutettu etu” jää meiltä kansalaisilta jatkossa saamatta. Tai saavuttamatta.  

Tämä on ollut karua arkea maaseudulla ja varsinkin harvaan asutulla maaseudulla jo vuosia.

Ulos mustavalkoisista sektorisiiloista

Lienee päivänselvää, ettei ihmisten hyvinvointia ja palveluja turvata jatkossa yksin julkisen sektorin voimin ja toimin. Kipeä ja ajankohtaisessa julkisessa keskustelussa esille noussut esimerkki avaa ongelmavyyhtiä konkreettisemmin:

Jos kuntien kotihoidon resurssit eivät riitä kotonaan asuvien ikäihmisten ulkoiluttamiseen, kenen tehtävä on viedä vanhus ulkoilemaan, edes kerran viikossa? Minkälaiseen pyöreään pöytään pitäisi kuntien, yritysten, seurakuntien, järjestöjen, vapaaehtoisten ja omaisten kokoontua sopimaan tästä ja keskinäisestä työnjaostaan? Millainen yhteiskuntasopimus tällaisten ”väliinputoajatehtävien” hoitamiseksi tarvittaisiin? Kysymys ei ole tässä rahasta, vaan polttavasta koordinoinnin tarpeesta.  

Tämänkaltaiset konkreettiset palvelujen järjestämiseen kysymykset ratkaistaan Suomessa ennen kaikkea paikallisella tasolla kunnissa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa pallo siirtyy tulevaisuudessa todennäköisesti kuntatasoa laajemmille alueille.

Rohkeutta kokeiluihin ja kokeiluilla rohkeutta

Mutta vaikka päävastuu palvelujen käytännön järjestämisen linjanvedoista onkin kunnilla, eivät valtio ja vastavalitut kansanedustajat voi ohittaa näitä visaisia arkisia kysymyksiä. Pallo on monissa isoissa asioissa ja arvovalinnoissa eduskunnalla ja maan hallituksella. Tässä esimerkkinä kolme tärkeää kysymystä:

    1. Miten julkisen vallan tulisi kannustaa ja tukea kolmannen sektorin toimintaa? Valtion pitäisi esimerkiksi korjata niitä ylitiukkoja kilpailuneutraalisuutta korostavia aiempia linjauksiaan, jotka ovat käytännössä lopettaneet monien järjestöjen palvelutoiminnan ja työllistämisen. Valtio myös voisi omalta osaltaan vaalia kuntien ja järjestöjen paikallisen tason yhteistyötä. Yksi sote-uudistuksen onnistumisen keskeisimmistä avaimista on se, miten terveyttä ja hyvinvointia edistävässä työssä jatkossa onnistutaan. Järjestöjen rooli niin palvelujen tuottajana kuin yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman vahvistajana on tässä ihan ytimessä.

    2. Minkälaista tasapainoa halutaan hakea sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumarkkinoille alalla toimivien erilaisten yritysten, toisaalta isojen, monikansallisessa omistuksessa olevien yritysten ja toisaalta paikallisten pk-yritysten kesken? Esimerkiksi säädöksin tai ohjeistuksin voitaisiin rakentaa jonkinlaisia kannusteita hyödyntää palveluhankinnoissa pk-yrityksiä, jotka vahvistavat paikallis- ja aluetaloutta sekä paikallista osaamista ja elinvoimaa.

    3. Joko olisi viisautta antaa Suomessakin lupa ja tilaa yhteiskunnalliselle yrittäjyydelle? Yhteiskunnalliset yritykset yhdistävät uudella tavalla liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Ne tekevät bisnestä, jonka tavoitteena on rakentaa hyvää elämää kaikille. Tällainen uudenlainen yrittäjyyden muoto ei olisi keneltäkään tai miltään pois, ja se monipuolistaisi palvelujen tuottajien kenttää sekä suomalaisten käsitystä taloudellisesta toiminnasta. Yhteiskunnallista yrittäjyyttäkin voitaisiin kehittää kokeiluin, ja hakea sitä kautta osaamista ja rohkeutta sen laajentamiseen.

Hallitusohjelmassa ja sen tueksi valmisteltavissa toimenpideohjelmissa on välttämätöntä ottaa kantaa näihin kysymyksiin. Ne ovat yhteisiä niin kaupungeissa kuin maaseudulla.

Ritva Pihlaja

Katso myös valtiovarainministeriön tiedote 29.4.2015: "Selvityksen ennakkotietojen mukaan kuntien tehtäviä ja velvoitteita on elokuun 2012 jälkeen laajennettu tilanteessa, jossa niitä piti vähentää."



Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana ja tutkijana maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä, jossa hän vastaa kansalaistoiminnan verkostossa osallisuutta, lähidemokratiaa ja kolmatta sektoria koskevista kysymyksistä. Neljännesvuosisadan maaseudun ja politiikan parissa työskennellyt Ritva asuu metropolimaaseudulla, Sipoon Hangelbyssä.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi