Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
22.12.2014 9.36

Joulun ihme: luotetaan ihmisiin ja paikallisuuteen

Ritva Pihlaja

Näin joulun alla kysellään aina lahjatoiveita. Minulla olisi yksi toive ylitse muiden. Toive itsessään on yksinkertainen. Siitä huolimatta sen toteutuminen olisi kuin joulun ihme. Vai olisiko sittenkään? Toivon, että kautta Suomen alettaisiin luottaa siihen voimaan ja niihin mahdollisuuksiin, jotka ovat ihmisissä ja paikallisuudessa.

Ristiriitojen aallokko

Kuntauudistus ja sote-uudistus ovat tarjonneet viime ajat maaseudulle kylmää kyytiä. Lääkkeeksi talouden notkosta nousemiseen ja kestävyysvajeen selättämiseen tarjotaan keskittämistä ja isompia organisaatioita. Uskotaan isoihin organisaatioihin, viranomaisvaltaan, ohjelmiin, strategioihin ja lakeihin.  

Iso juna vie. Palvelut, demokratia ja elinvoiman eväät tuntuvat karkaavan maaseudulta ja pienistä kunnista aina vain kauemmas. Ote omiin asioihin ei tunnu olevan enää ihmisten omissa käsissä.

Samaan aikaan on toisissa kokoushuoneissa ryhdytty puhumaan osallisuudesta. Termiä tuupataan lainsäädäntöönkin ilman, että välttämättä ymmärrettäisiin, mitä se käytännössä tarkoittaa. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassakin puhutaan osallisuudesta.

Jotenkin tämä yhtälö ei toimi. Toinen ottaa ja toinen yrittää antaa. Onko tässä mitään järkeä?

Puhe osallisuudesta tuntuu tässä ristiriitaisessa aallokossa usein teennäiseltä laastaroinnilta. Ymmärretään, että keskittymiskehitys vie asioita ja aitoja osallistumisen mahdollisuuksia kauemmas pienestä ihmisestä ja yhdeltä kunnalta. Kun toimivaa vastalääkettä tähän ei löydy, on helppo puhua lämpimiä osallisuudesta.

Mittakaavaharha

On totta, että yhteiskunnassa on paljon asioita ja tehtäviä, jotka on fiksua järjestää isoissa organisaatioissa. Mutta viime vuodet keskittämiseen tähtäävä politiikka on näyttänyt siltä kuin yritettäisiin kasvattaa isoa puuta ilman, että sillä on terveet ja vahvat juuret ja allaan maa, johon se voi tukevasti juurtua.  

Keskittämisen rinnalla tarvittaisiin ymmärrystä ja työtä myös pienen ja paikallisen aidoksi vahvistamiseksi. Yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa on valtavan paljon sellaisia asioita ja tehtäviä, joissa tehokas ja ainoa oikea mittakaava on pieni ja paikallinen.

Tarvitaan sekä että. Tämä ontuu nyt. Pieni ja paikallinen jää ison jalkoihin.

Paikallisen tason työ perustuu aitoon kumppanuuteen kunnan ja kuntayhteisön kaikkien toimijoiden kesken. Siellä piilee avaimia aitoon osallisuuteen sekä yksilöstä ja lähiyhteisöistä kumpuavaan terveyteen ja hyvinvointiin, eli myös avaimia julkisten palvelujen kasvun hillitsemiseen. Vaikka paljon tällaista työtä on vuosikymmenten ajan jo tehty, yhteiskunnan muuttuminen edellyttää tähän työhön ihan uutta otetta.

Pitäisikö tämä ottaa vakavasti, ihan politiikan ylätasolla asti?

Lue artikkeli: Suomalaisen yhteiskunnan (demokratia)perusta on murenemassa. Tulevaisuuden kunta on kumppanuuskunta

Ritva Pihlaja

Ritva toimii erityisasiantuntijana ja tutkijana maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä, jossa hän vastaa kansalaistoiminnan verkostossa osallisuutta, lähidemokratiaa ja kolmatta sektoria koskevista kysymyksistä. Neljännesvuosisadan maaseudun ja politiikan parissa työskennellyt Ritva asuu metropolimaaseudulla, Sipoon Hangelbyssä. 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi