Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
5.9.2016 9.00

Kasvukeskusajattelu heikentää biotalouden tulevaisuuden mahdollisuuksia

Olli Lehtonen

Suomalaisessa aluekehittämisessä on jo pitkään nojauduttu kasvukeskusajatteluun, jossa kasvukeskusten uskotaan säteilevän myönteisiä vaikutuksia ympäristöönsä. Tutkimusten perusteella kasvukeskusten myönteiset vaikutukset eivät kuitenkaan ulotu kovinkaan laajalle alueelle, mikä on johtanut luonnonvarojen, pääoman ja työvoiman alikäyttöön maaseutualueilla.

Tarvitaan suoraan taantuville alueille kohdistuvaa aluepolitiikkaa

Aluekehityksen väärän tilannekuvan myötä erityisesti kasvualueiden toiminnallisten vyöhykkeiden ulkopuolella on tarvetta vahvistaa paikallista kehitystä. Näillä etäisillä alueilla tulisi tukea paikkaperustaista aluekehittämistä ja pyrkiä vähentämään syrjäisten alueiden niin sanottuun sijaintihaittaan liittyviä kustannuksia edistämällä alueiden toiminnallista kytkeytymistä kasvualueisiin.

Paikkaperustaisessa näkökulmassa paikallisen kehityksen vahvistamisessa keskitytään paikallisen osaamisen luomiseen, sisäisten ja ulkoisten toimijoiden yhteistyön edistämiseen ja innovointiin sekä tutkimustulosten hyödyntämiseen päätöksenteossa. Alueiden erilaisuus on paikkaperustaisen ajattelun keskiössä, sillä sen lähtökohtana on, että alueilla on erilaisia vahvuuksia, haasteita ja tarpeita. Ymmärtämällä erilaisuuden arvon kehittämispolitiikka keskittyy paikallisiin vahvuuksiin ja juurtuu osaksi paikallistaloutta.

Nykyinen aluekehittäminen paikkasokeaa

Paikkaperustaisen kehittämisen tukeminen ei automaattisesti tarkoita, että kehittämiseen käytettäviä resursseja tulisi lisätä. Sen sijaan ne tulisi käyttää tehokkaammin. Esimerkiksi kehittämisessä käytetyt yritys- ja hanketuet näyttävät vastoin tavoitettaan eriyttävän maaseutualueita. Heikosti menestyneet taloudellisesti passiivisimmat maaseutualueet näyttävät jäävän useammin kehittämisen ulkopuolelle kuin menestyvät aktiivisemmat maaseutualueet.

Eriytymiskehityksen syventyminen ei ole tarkoitushakuista, mutta ainakaan nykyiset yritystuen kohdentamisen kriteerit eivät näytä pystyvän ehkäisemään sitä. Tuki nimittäin kohdentuu alueellisesti sokeasti riippumatta esimerkiksi muista alueelle tai sen lähialueille kohdentuneista tuista. Paikkasokeuden myötä onkin syytä pohtia, voitaisiinko aluetukien paikallista vaikuttavuutta parantaa korostamalla paikallisen kehityksen edistämistarvetta yhtenä tukikriteereistä.

Paikkasokeus tullee kalliiksi

Tasaisen aluekehityksen kannalta olisi tärkeää, että paikkasokea kehittäminen ja uskomus kasvun leviämiseen eivät passivoisi maaseudun paikallista kehittämistä. Maaseudulla tärkein ja keskeisin menestymisresurssi on jalkojen alla ja siksi horisonttiin tähyileminen tulisi lopettaa. Jos kasvualueiden ulkopuolisten alueiden kehitystä ei saada parannettua, autioituu tulevaisuudessa vääjäämättä valtaosa maaseutualueista. Tämä asettaa samalla rajoitteita myös koko maan resurssien hyödyntämiselle ja sitä kautta heikentää biotalouden tulevaisuuden mahdollisuuksia 100 000 uudesta työpaikasta.

Olli Lehtonen

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa Luonnonvarojen ja maaseudun kehittämisen ryhmässä ja on kiinnostunut paikkaperustaisessa aluekehittämisestä

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi