Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
21.12.2016 12.00

Kiteyttämistä ja heittäytymistä

Heli Siirilä

Ajatuksia maaseudun puolestapuhujan jäähyväispuheesta.

Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäki piti jäähyväisluentonsa 30.11.2016. Luento löytyy onneksemme netistä sekä kirjallisena että videotallenteena. Hannu kertoo siinä elämänpolkunsa tarinan lapsuudesta aina tähän päivään. 

Kertoessaan työurastaan Hannu johdattelee meidät samalla maaseutupolitiikan ja maaseutututkimuksen kehityksen vaiheisiin. Olihan hän uransa varrella muun muassa maaseutututkimuksen professori ja intohimoinen maaseudun puolestapuhuja, niin kylätaloilla kuin valtakunnan mediassakin. 

”Uuden maaseudun tutkimusryhmän ideana ei ollut seurata katseella ja raportoida näkemästään, ”

Hannu oivalsi 1980–1990-lukujen vaihteessa, että maaseutututkimuksen pitää kiteyttää käsittelemänsä yksittäiset teemat paremmin ymmärrettäväksi ja hahmotettavaksi kokonaisuudeksi. Tuohon aikaa maaseutututkimuksessa puhuttiin muun muassa ”elintarvikkeiden pienimuotoisesta jatkojalostuksesta, maaseutupolitiikan sisällöllisestä kehittämisestä ja maaseudun uusista ammateista”. 

Näistä ajatus jalostui kahdeksi käsitteeksi: uusi maaseutu ja monimuotoisten toimintojen mosaiikki. Tavoitteena oli irrottaa ajattelua perusmaa- ja metsätaloudesta kohti maaseudun suurempaa kokonaisuutta. Uudet käsitteet sisälsivät vanhat tutut elementit, mutta uudella jäsennyksellä otsikoituna.

Samat teemat ovat ajankohtaisia yhä edelleen. 

Maaseutututkimuksessa ja maaseutupolitiikassa olisi osattava kiteyttää ajankohtaiset teemat helpommin ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi. Maaseutupolitiikka pitäisi myös kytkeä tiiviimmin laajempaan yhteiskuntapolitiikkaan. Onko meistä siihen? Uskallammeko laittaa itsemme likoon maaseudun puolesta? Rohkenemmeko käyttää puheenvuoroja ja kirjoittaa loppuraportteja, joissa tuomme esiin maaseudun vahvuuksia ja mahdollisuuksia? 

Rohkeus ja halu avata suunsa sekä ajatella asioita laatikon ulkopuolelta – ne ovat asioita, joissa voimme edelleen ottaa Hannusta esimerkkiä.

” , vaan piti tehdä johtopäätöksiä, vaikuttaa päätöksentekoon ja heittäytyä keskusteluun”

Hannu ei toiminut kuten perinteiset akateemikot toimivat. Tieteellisten artikkelien sijaan hän kirjoitti sanomalehtiin, antoi haastatteluja ja puhui sadoissa tilaisuuksissa kaikkialla Suomessa. Yhteiskuntamaantieteilijällä oli palo vaikuttaa. 

Hän osasi puhua siten, että niin kyläläinen kuin ministeriön viranhaltija pystyi hahmottamaan käsitellyn kokonaisuuden omasta näkökulmastaan. Hannun kirjoittamat tekstit olivat lähestulkoon aina valmiita ilman editointia – ajatus oli kirkas, rakenne selkeä ja sanat heti kohdillaan. Se on erinomainen ominaisuus, kun haluaa osallistua nopeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

Maaseutu tarvitsee edelleen heitä, jotka heittäytyvät keskusteluun maaseudun puolesta. Oma tila pitää vain ottaa. Kiteyttäminen sekä rohkeus ja usko omaan asiaan auttavat tässä jo pitkälle.


Heli Siirilä

Kirjoittaja on Hannun entinen oppilas ja kollega. Heli on ikuisesti kiitollinen Hannulle siitä, 
- kun hän syksyllä 2001 Aluetieteen perusteet -luennolla tutustutti täysin uuteen tematiikkaan eli maaseutupolitiikkaan
- kun hän toimi innostava opettajana ja kärsivällisenä graduohjaajana
- kun hän ohjasi Helin maaseutututkimuksen ja -politiikan työpolulle

Hannu ja Heli jäähyväiskahveilla kuvattuna



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi