Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
15.1.2016 8.00

Kolmas sektori kumppanuusyhteiskunnassa

Tauno Linkoranta

Kumppanuus on ollut jo useamman vuoden muotikäsite etsittäessä ratkaisuja hyvinvointivaltioiden talousongelmiin. Trendi on kansainvälinen. Brittien Big Society perustuu samalle ajatukselle kuin kotoinen hallitusohjelma, jossa puhutaan kumppanuudesta valtion, kuntien, järjestöjen, yksityisen sektorin, seurakuntien sekä työelämän toimijoiden kesken.

Pelastajan ja puuhastelijan roolia tarjolla

Käsitteen yleistyminen on ollut pitkälti liitoksissa yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa hyvinvointivaltiosta on tullut vähitellen hyvinvointiyhteiskunta. Hallitusohjelmaa lainaten ”kuntalaisille ja lähiyhteisöille on tarjolla lisää omaa vastuuta yhteiskunnan haasteiden ratkaisemisessa”. Hyvinvoinnin ylläpito on yhteinen hanke, johon kaikkien on osallistuttava.

Järjestäytyneelle kansalaistoiminnalle eli kolmannelle sektorille on kaavailtu selkeää roolia näissä talkoissa eli se on kutsuttu mukaan nimenomaan julkisen sektorin kumppaniksi. Monille järjestöille ja yhdistykselle tämä onkin sopinut mainiosti. Näiden eturintamassa olevien toimijoiden perusteella on vedetty johtopäätös, että kolmas sektori on laajalla rintamalla vain odottamassa uusia tehtäviä.

Toisaalta kolmannen sektorin edustaja on myös jäsenistönsä vapaa-aikaan ja harrastusmahdollisuuksiin panostava yhdistys, jota helposti pidetään tässä puhunnassa pelkkänä puuhastelijana. Tilaa pitää kuitenkin aina olla myös perinteiselle järjestötoiminnalle, jolla on oma itseisarvonsa yhteisöllisyyden ja sitä kautta myös ennaltaehkäisevän toiminnan tuottajana.

Löytyykö luottamusta?

Mikäli palvelun tuottaminen edellyttää sitoutumista, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, toimintaan on tarpeellista ja järkevää suunnata yhteiskunnan tukea; lähteä sopimusperustaiseen julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyöhön.

Yhdistys, joka lähtee jonkin palvelun tuottajaksi, päätyy toisaalta melkoiseen seikkailuun. Vastaan tulee yleistä epätietoisuutta kolmannen sektorin olemuksesta, pelkoa kilpailun vääristymisestä ja palvelun laadusta, epävarmuutta toiminnan rahoituksesta ja lainsäädännön sekä verottajan suhtautumisesta järjestöjen taloudelliseen toimintaan. Lista on pitkä.

Jotta julkisen ja kolmannen sektorin kumppanuudesta häviäisivät perusteettomat olettamukset, tulisi kummankin osapuolen tarpeet ja resurssit asettaa suunnitelmien pohjaksi. Lähtökohdan täytyy olla tasapuolinen ja kummankin osapuolen toiminta-ajatusta kunnioittava. Hyviä välineitä tilannekatsaukseen ovat olleet teemalliset ja alueelliset kumppanuuspöydät sekä kuntatasoiset yhdistysohjelmat.

Tauno Linkoranta

Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana kansalaistoiminnan verkostossa, jossa yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena on kunnan ja kolmannen sektorin kumppanuus. Samaa päämäärää hän tavoittelee myös Varsinais-Suomen Kylät ry:n kyläasiamiehenä sekä harrastuksissaan maskulaisena yhdistysaktiivina.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi