Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
30.3.2015 20.04

Kompastuuko uusikin hallitus kiperiin ongelmiin?

Ritva Pihlaja

Ministeriöiden kansliapäälliköiltä ilmestyi maaliskuun puolivälissä , jolle oli koottu 11 kiperää ongelmaa ja eväitä näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Lista on tarkoitettu avuksi poliitikoille strategisen hallitusohjelman kirjoittamiseen. Miltä lista näyttää, kun sitä lukee maaseutusilmälaseilla?

Sana ”maaseutu” esiintyy kansliapäälliköiden 22-sivuisessa paperissa kolmessa kohdassa. Sen sijaan, että jahkattaisiin siitä, onko kolme paljon vai vähän, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä tekstissä sanotaan ja minkälaisten otsikoiden alta maaseudun voi paperista löytää.

Kansliapäälliköiden paperin voi lukea vakavana viestinä maaseudun asukkaiden puolesta. Nostan tässä esille kaksi kohtaa, joiden on oltava hallitusohjelmaneuvottelijoilla kirkkaana mielessä ja piikkinä lihassa:

#1 Eriarvoistumisen kasvu

Ensimmäisen kerran maaseutu mainitaan paperissa luvussa 2, eriarvoistumisen kasvu:

  • Maaseudulla on uhkana moninainen elämänehtojen heikkeneminen sekä palvelujen etääntyminen.
  • ”Erityisesti on vaikeaa turvata riittävät palvelut…haja-asutusalueiden väestölle.”

Ratkaisujen eväissä kansliapäälliköt puhuvat koko väestön hyvinvoinnista ja riittävien palvelujen turvaamisesta. He peräänkuuluttavat yhdenvertaisuutta edistävää yhteiskuntapolitiikkaa sekä yhä tiiviimpää hallinnonalojen välistä yhteistyötä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Tämän todetaan edellyttävän yhteistyörakenteita ja -käytäntöjä kaikilla päätöksenteon tasoilla.

#2 Yhteiskunnallisen luottamuksen rapautuminen

Toisessa maaseudun kannalta tärkeässä luvussa puhutaan yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumisesta. 

Kansliapäälliköiden teksti on karua luettavaa. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja näköalattomuus syövät luottamusta hallintoon ja toisiin ihmisiin. Säästötoimet heikentävät palvelujen tasoa ja saatavuutta. Äänestysaktiivisuus laskee, osallistuminen polarisoituu, yhteiskuntaan sitoutuminen heikentyy. Hallinnon jäykät rakenteet ja byrokraattinen kieli vaikeuttavat osallistumista.

  • ”Isoja muutoksia ei voida toimeenpanna, jos päätökset eivät nauti kansalaisten luottamusta.”

Tässä luvussa ratkaisujen evääksi kansliapäälliköt näkevät muun muassa kansalaisten, yritysten, kolmannen sektorin ja julkisen vallan yhteistyön palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä ja tuottamisessa.

Hyvä kun huomataan ja puhutaan, mutta entä sitten?

Näistä kansliapäälliköiden esille nostamista ongelmista ja ratkaisujen eväistä on helppo olla täsmälleen samaa mieltä. Ne ovat täyttä totta maaseudulla ja maaseutukunnissa.

Erityisen kiperiä ongelmat ovat harvaan asutulla maaseudulla. Julkisten rakenteiden ja palvelujen etääntyessä kasvaa samalla riski, että maaseutualueet ja maaseudun asukkaat syrjäytyvät yhteiskunnallisesta toiminnasta ja kehittämisestä. Tämä kehitys uhkaa jo nyt monin tavoin maaseudulla asuvien kansalaisten perusoikeuksien toteutumista.

Uusikin hallitus kompastuu näihin kiperiin ongelmiin, ellei se panosta aktiivisesti ja määrätietoisesti ratkaisujen rakentamiseen.

Esimerkiksi kolmanteen sektoriin, kansalais- ja järjestötoimintaan sekä niiden julkisen vallan kanssa tekemään yhteistyöhön liittyvät erittäin vakavat kysymykset eivät ole tällä hetkellä yhdenkään ministeriön vastuulla. Tällaisen työn resursointi on valtionhallinnossa täysin alimitoitettua. Myös Kuntaliiton resurssit ovat tässä työssä täysin riittämättömät. Paikallisella ja alueellisella tasolla kehittämistyö perustuu pääosin pienimuotoiseen hankerahoitukseen.

Ilman selvää muutosta politiikan suunnassa ja tällaisen työn resursoinnissa kansliapäälliköidenkin vakava viesti jää vain kauniiksi puheeksi.

Ritva Pihlaja


Ritva toimii erityisasiantuntijana ja tutkijana maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä, jossa hän vastaa kansalaistoiminnan verkostossa osallisuutta, lähidemokratiaa ja kolmatta sektoria koskevista kysymyksistä. Neljännesvuosisadan maaseudun ja politiikan parissa työskennellyt Ritva asuu metropolimaaseudulla, Sipoon Hangelbyssä.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi