Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
7.8.2015 13.30

Kouluverkko, pirullinen ongelma

Sami Tantarinmäki

Kouluverkkosuunnittelua voi ihan tieteellisestikin kutsua pirulliseksi ongelmaksi. Sitähän se on: pirullista ja kompleksista, jopa pirun kompleksista.

Monitulkintainen ja omanlaisensa ongelma

Johtamistutkimuksesta tuttu 1970-luvulla maailmalle lanseerattu käsite (wicked problem, H.W.J. Rittel & M. M. Webber) jäi päähäni pyörimään keväisen lähipalveluseminaarin alustuksesta. Myönnän suoraan viehättyneeni sujuvasta suomennoksesta, mutta osuva sanapari kompleksisuusteorioineen tarjoaa myös kiintoisan tavan tarkastella kouluverkkosuunnittelun monitulkintaisuutta pirullisena organisatorisena ongelmana. Samaahan olen yrittänyt jo omissa tutkimuksissani tehdä.

Kompleksisuusajattelussa on keskeistä professori Pirkko Vartiaisen ja muiden vaasalaisten sosiaali- ja terveyshallintotieteilijöiden (esim.  Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?) mukaan se, että yhden oikean ratkaisun sijaan tavoitellaan parasta mahdollista ratkaisua sillä hetkellä. Itse olen puhunut vastaantulosta ja kompromissin hakemisesta sillä hetkellä, mutta ei vain sille hetkelle. Lopullista ratkaisua ei synnykään, koska pirulliset ongelmat elävät, toistuvat ja muuttuvat toimintaympäristönsä mukana. Siksi niiden toimivistakin ratkaisuista voi ottaa vain mallia.

Moniulotteinen ja mahdollistava ratkaisu

Kompleksisuusajattelussa yksiviivaisen näkemyksen sijaan tulisi tukeutua yhteisymmärrykseen ongelman todellisesta luonteesta todellisine ratkaisuvaihtoehtoineen. Toisin sanoen siihen, miten vanhemmat, asukkaat, päättäjät, virkamiehet, opettajat ja lapset yhdessä pohtivat opetuksen, kouluyhteisön, palveluiden ja kuntayhteisön tulevaisuutta.

Yhden äänen turvin saavutettu koulu- tai palveluverkkoesityksen hylkääminen, pöydälle jättäminen, toteuttaminen tai näiden toistuva kierre ei ole tavoiteltava lopputulos kunnan yksituumaiselle kehittämiselle. Ilmapiiri ei liiemmin kannusta eikä innosta ulos luokkahuoneista toimimaan yhteisöä ja yhteiskuntaa rakentavalla tavalla.

Toteutuksia ja tavoitteita opetuksen joustavuuden ja liikkuvuuden lisäämiseksi on olemassa uudesta opetussuunnitelmasta lähtien.  Tulevaisuuden tutkija Hannu Linturin visiossa tulevaisuuden Suomessa voisi olla pieniä peruskouluja jopa nykyistä enemmän, mikäli ahtaat ajatusmallit ja normit vain sen sallivat (Polemiikki 3/2014). Linturin viittaus kehityksen esteisiin kiteyttää mielestäni hyvin myös sen, miten helposti ahtaan ajattelun vaikutus kouluverkon supistumiseen jää näkemättä.

Yhdestä tiedosta yhteiseen tietoon

Kouluverkko itsessään ei ole pirullinen ongelma. Ei ole myöskään sen ajantasaistamistarve, eikä aina yksittäisen koulun kohtalokaan. Ongelma on asian valmistelu, esittely ja käsittely: uhan ja kriisien kautta etenemisestä voi oppia enää vain sen, että ainakaan niin ei kannata toimia. Opetuksen tavoitteiden mukaisesti joustavuutta, rajojen ylittämistä ja yhteistyötä tarvitaan parhaan tiedon saamiseksi.

Sami Tantarimäki

Kirjoittaja on koulu- ja palveluverkkoteemaan perehtynyt Turun yliopiston Brahea-keskuksen suunnittelija, maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n elämänlaatuverkoston jäsen ja Varsinais-Suomen Kylät ry:n puheenjohtaja.

Viimeisimpiä julkaisuja aiheesta:

Tantarimäki, Sami, Komulainen, Sirkka, Rantanen, Manu ja Heikkilä, Elli 2014. Vastavirtaan ja valtavirtaan - avauksia kyläkoulukeskusteluun. Siirtolaisuusinstituutti, Tutkimuksia A 52.

Nyrhinen, J.; Tantarimäki, S.; Skippari, M.; Uusitalo, O. & Koivisto, J. 2015. Kauppa asuinalueen keskuksena. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun julkaisusarja N:o 208/2015.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi