Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
6.3.2015 10.04

Kuntalaki valmistui - muuttuuko mikään?

Ritva Pihlaja

Uuden kuntalain valmistumista on odotettu innolla. Se on yksi niistä harvoista hallituksen kuntauudistukseen sisältyneistä hankkeista, jotka on onnistuttu viemään läpi tällä vaalikaudella. Miltä uusi laki vaikuttaa, odotettiinko turhaan?

Uutta kuntalakia on odotettu myös siksi, että sen toivottiin tuovan uusia eväitä kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen sekä lähidemokratian vahvistamiseen.

Monet kansalais- ja järjestötoimijat sekä maaseudun kehittäjät ovat arvostelleet vanhaa, vuodelta 1995 peräisin olevaa kuntalakia. Sen sanamuodot eivät kriitikoiden mielestä ole velvoittaneet kuntia riittävästi. Erityisen huonona on pidetty vanhan lain 27 pykälän sanamuotoa. Pykälässä on listattu keinoja, joilla kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää.

Uusi laki ei tältä osin muuta mitään. Pykälän numero tosin on muuttunut ja keinolistaa on hiukan päivitetty, mutta salliva ja pehmeä sanamuoto on entisellään. Kuntalaisten osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää.

Tunnustan kuuluneeni aiemmin itsekin tähän kriitikoiden kuoroon. Olin sitä mieltä, että paras keino vahvistaa lähidemokratiaa olisi kirjata asia lakiin tiukemmin sanoin, velvoittamalla kunnat käyttämään pykälään listattuja kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen keinoja.

Enää en ajattele näin. Syyttäköön takinkääntämisestä, ken tahtoo, mutta oppimatka kuntapolitiikan ja lähidemokratian maailmaan on onneksi opettanut jotain. Lähidemokratiassa ja kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen vahvistamisessa on kysymys paljon isommasta asiasta kuin siitä, ovatko kuntalain sanamuodot tältä osin velvoittavia vai eivät. Kysymys on koko suomalaisen yhteiskunnan, kuntademokratian sekä kuntien tulevaisuudesta ja menestyksestä.

Kuntakentällä on jo kiire herätä toimimaan

Kunnissa pitäisi oivaltaa, ettei vanhoilla eväillä enää pärjätä. Talous sakkaa. Menot ja tulot eivät ole tasapainossa. Palveluja ja elinvoimaa olisi silti pystyttävä ylläpitämään ja vahvistamaan. Maaseutukunnissa väestön ikääntyminen tekee yhtälöstä erityisen vaikean.

Julkisen talouden kriisi tarkoittaa väistämättä sitä, että kansalaisten ja lähiyhteisöjen rooli ja vastuu käytännön toimijana kasvaa arjen lähipalveluista ja elinvoimaisesta lähiympäristöstä huolehdittaessa. Kunnissa pitäisi herätä miettimään, miten tätä työtä tehtäisiin kuntalaisten kanssa yhdessä.

Samaan aikaan edustuksellinen kuntademokratia voi huonosti. Pahoinvoinnin oireita on paljon. Äänestysprosentti kuntavaaleissa on häpeällisen matala ja kuntalaisten luottamus kuntansa päätöksentekoa kohtaan tutkimusten mukaan pelottavan huono. Luottamushenkilöiden määrä vähenee rajusti kuntaliitosten myötä, ja alueiden ja asioiden kasvaessa yksittäisen luottamushenkilön työ on monella tavalla entistä vaativampaa ja alueellisen asiantuntemuksen turvaaminen entistä vaikeampaa. Tämä kaikki ohentaa edustuksellista kuntademokratiaa.

Kuntademokratia on siis yskähdellyt pahoin jo ennen sote-suunnitelmia.

Nämä kaksi isoa asiaa – julkisen talouden kriisi ja kuntademokratian kriisi – pakottavat, yhdessä ja erikseen, kunnat miettimään, miten selvitä tulevaisuudesta. Uusi kuntalaki olisi voinut rohkeammin avata silmiä näkemään, että kunnissa on jo kiire toimia kuntalaislähtöisyyden vahvistamiseksi.

Lakiin vetoaminen on tekosyy olla ryhtymättä toimeen

Vaikka uusi kuntalaki ei olekaan yhtä rohkea ja rohkaiseva kuin toivoin sen olevan, lain lähtökohta on erinomainen. Laki alkaa sanoilla:

”Tämän lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa.”

Myös hallintovaliokunta painotti mietinnössään erityisen tärkeänä sitä, että kuntalaisten osallistumisoikeuksia tuodaan laissa aiempaa selkeämmin esille ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia vahvistetaan.

Kuntien, kansalais- ja järjestötoimijoiden sekä maaseudun kehittäjien olisi korkea aika pestä vanhat pölyt pois nurkista ja ryhtyä yhteiseen pöytään keskustelemaan ja toimimaan. Kuntalaki ei ole ollut eikä jatkossakaan ole este monipuolistaa kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Suurin jarru ovat asenteet sekä tahto muuttaa totuttuja toimintatapoja ja rooleja, puolin ja toisin.

Ritva Pihlaja

Ritva toimii erityisasiantuntijana ja tutkijana maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä, jossa hän vastaa kansalaistoiminnan verkostossa osallisuutta, lähidemokratiaa ja kolmatta sektoria koskevista kysymyksistä. Neljännesvuosisadan maaseudun ja politiikan parissa työskennellyt Ritva asuu metropolimaaseudulla, Sipoon Hangelbyssä.  


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi