Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
28.6.2016 8.00

Liikennekaari ja maaseutu

Heli Siirilä

Liikennekaari on herättänyt maaseudulla mielipiteitä puolesta ja vastaan. Sen valmistelua seuranneena ja siihen hieman osallistuneena yllätyin, kuinka paljon jo valmisteluvaiheessa valmistelijat käsittelivät maaseutunäkökulmaa.

Varat vähenevät muutenkin

Linja-autovuoroja karsitaan. Junavuoroja karsitaan. Liikkumiseen käytetty kalusto on vanhaa erityisesti kotitalouksissa. Rahat ovat tiukassa ja ihmiset erityisesti maaseudulla tyytymättömiä julkisen liikenteen palvelutasoon. Tämä on siis tämän hetken tilanne, ollut jo vuosien ajan. 

Liikennekaarta perustellaan muun muassa edellä mainittujen kohtien parantamiseksi. Siksi tavoitellaan uudenlaista liikennejärjestelmää, jossa esimerkiksi 
- Oman auton omistaminen ei olisi välttämätöntä (erityisesti kaupungeissa), liikkumispalveluiden ostamisen ollessa realistisempi vaihtoehto, 
- autojen käyttöaste nousisi (tällä hetkellä autossa matkustaa keskimäärin alle 1,5 matkustajaa per matka), 
- kansallista ylisääntelyä purettaisiin, 
- digitaalisten palveluiden parempi hyödyntäminen liikenteessä mahdollistettaisiin ja
- eri kuljetustarpeiden yhdistelyä (ihmiset, tavarat) helpotettaisiin.

Monet tavoitelluista muutoksista ovat sellaisia, joita maaseudulla on vaadittu jo vuosia! Liikennekaaren voimaantulon jälkeen vastuu, mahdollisuus tai oikeus järjestää ja suunnitella sujuvampaa liikkumista onkin muun muassa meillä jokaisella yksilöllä sekä eri organisaatioilla. Vuorossa olisi tarttua toimeen.

Jatkossakin tarvitaan ”rattimiehiä” ja paikallista päätöksentekoa

Liikennekaaren tavoitteena ei ole poistaa kotitalouksista henkilöautoja. Jatkossakin se on todennäköisin liikkumisvaihtoehto maaseudulla. Tavoitteena on edistää maaseudullakin fiksua automatkojen jakamista ja mahdollisuutta elää ilman autoa. Nuoremmat sukupolvet ovat siihen valmiimpia kuin vanhemmat sukupolvet. Keinoiksi tarjotaan muun muassa sääntelyn purkamista liittyen kuljetusten yhdistelyyn sekä kuljetuslupien ehtoihin.

Jatkossakin tarvitaan ns. rattimiehiä eli ihmisiä, jotka autoilevat mielellään, ammatikseen. Heitä saatetaan tarvita jopa enemmän kuin nyt. Liikennekaaren voimaantulon jälkeen voidaan paikallisella tasolla vaikuttaa paljon liikkumisen muotoutumiseen.  Se edellyttää koordinaatiota ja keskustelua nykyisten ja tulevien yrittäjien, julkisen sektorin ja asukkaiden kesken. Sekä asennemuutosta ja rohkeutta.

Digitaalisuuden hyödyntäminen edellyttää, että maaseudullakin ovat kiinteät ja mobiilit laajakaistayhteydet kunnossa. Tällä hetkellä on aivan liian paljon katvealueita.

Yhtiöittämiseen liittyvä selvitys äärimmäisen tärkeä maaseudulle

Suomessa on nyt myös aloitettu yli vuoden kestävä selvitystyö mahdollisesta valtion väylien yhtiöittämisestä. Selvitystyön yhteydessä on annettava selkeä vastaus maaseudun ja muiden vähäliikenteisten alueiden asukkaille, yrityksille ja kunnille siitä, kuinka yhtiöitetyssä valtion väylien ylläpidossa infrapanoksia riittäisi myös vähäliikenteisille alueille. Tällä hetkellä maaseudulla on valtavan suuri pelko, ettei panostuksia tulisi riittämään. Tätä pelkoa olisi syytä keskustella auki LVM:n toimesta jo tänä vuonna. 

Heli Siirilä

Kirjoittaja on erityisasiantuntija maaseudun maankäyttö ja infrastruktuuri -verkostossa



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi