Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
12.8.2016 12.00

Lisää voimaa paikkaperustaiseen aluekehittämiseen

Ilkka Luoto

Lähitulevaisuudessa maakuntien merkitys alueellisina toimijoina kasvaa siinä missä kuntien tehtävät vähenevät. Sopiikin kysyä, mikä on kuntien rooli aluehallintouudistuksen jälkeisessä maailmassa.

Kuntien paikallista osaamista tulee jalostaa ja vahvistaa vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä. Maaseutukunnissa tunnetaan hyvin myös luonnonolosuhteita ja maaseudun tarpeita. Lähiympäristön asiantuntemus löytyy alueeseen sitoutuneilta toimijoilta. Yksinkertaistaen kysymys on siitä, miten arkista toimintaympäristöä käytetään ja kehitetään. Aluekehittäminen on laajapohjaista yhteistyötä, missä kansalaisten osallistuminen ja valtaistaminen ovat kasvavassa roolissa.

Paikan määritelmä muutoksessa

Paikkaperustainen aluekehittäminen huomio eritasoisten toimintojen ja toimijoiden välisiä yhteyksiä. Paikkaperustaisuudessa yhteiskunta ymmärretään verkostomaisten rakenteiden avulla. Kuvainnollisesti voidaan ajatella, että paikat ovat näyttämöjä, missä eri liikennemuodot, hallinta, rakenteet sekä identiteettiresurssit esiintyvät ikään kuin yhdessä kokemuskuvassa.

Paikan määritelmällinen perusta on muuttunut. Merkityksiä irrotetaan ja yhdistellään uudestaan aina kulloinkin tarkoituksenmukaisessa yhteydessä. Paikallisuudet tuotetaan pikemminkin toimija- ja tilannekohtaisesti kuin hallintoperustaisesti.

Nurkkakuntaisen edunvalvonnan sijaan katse tulee kiinnittää siihen, kuinka kehittämishankkeet nivoutuvat osaksi eritasoisia verkostoja tai laajempia trendejä. Tässä mielessä paikat ovat eräänlaisia risteysasemia, jotka jäsentävät, suodattavat ja uudistavat paikallisuutta.

Kohti kansallista strategiaa

Kansallisen aluepolitiikan lähtökohdaksi sopisi paikkaperustainen strategia, joka tunnistaa alueellista vaihtelua entistäkin tarkemmin. Suomessa maantieteelliset olosuhteet ovat omanlaisensa: asutus on harvaa ja luonnonolosuhteetkin ovat kovin erilaisia eri osissa maata. Samalla tavalla alueellinen sekä ajallinen vaihtelu pätevät taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen toimintaympäristöön.

Puhtaasti kaupunkivetoinen aluekehittämisstrategia sopii huonosti olosuhteisiimme. Se on liian sokea maaseudun tarpeille ja tarjonnoille sekä vaihettumisvyöhykkeille. Tarkemmalla seulalla nähtäisiin myös pieniä, liikkuvia tai vasta orastavia mahdollisuuksia. Menestyksen kyteviä pesäkkeitä löytyy myös niiltä alueilta, jotka perinteisesti tulkitaan eväiltään heikoiksi. Innovaatiopolitiikka ei saisi olla vain laajasti määriteltävien kaupunkiseutujen varassa.

Olisiko kunnista uudenlaisiksi eritasoisia verkostoja kokoaviksi organisaatioiksi? Ne vastaisivat paikallisesta kehittämisestä sekä esimerkiksi vapaaehtoistoimijoiden osaamisen yhteen saattamisesta. Todellisina verkostosolmuina ne voisivat parhaimmillaan luoda yhteyksiä, jotka nostavat taantuvan peräkylän uuteen kukoistukseen.

Elämä näyttäytyy paikkojen tahdistamana arkena. Harjoittamalla politiikkaa, joka voimistaa paikallisen osallistumisen mekanismeja niin maaseudulla kuin kaupungeissakin rakennetaan yhteiskunnallista eheyttä, joka vääjäämättä johtaa myös hyvinvoinnin kasvuun.

Ilkka Luoto

Kirjoittaja on toiminut eri rooleissa maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeissa 1990-luvulta alkaen. Hän oli toimittamassa kollegoineen kuluvan vuoden kesäkuussa päivänvalon nähneen Näkökulmana paikkaperustainen yhteiskunta -artikkelikokoelman. Luoto on työskennellyt vuodesta 2012 alkaen Vaasan yliopistossa aluetieteen yliopistonlehtorina.


 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi