Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
9.9.2016 16.30

Maaseudun lähipalvelut ovat pientaajamissa

Ilkka Lehtola

Maaseudun palvelujen saavutettavuudelle on tärkeää se, millaiset pientaajamien kehitysnäkymät ovat. Sote-uudistuksessa huomio kohdistuu kuitenkin maakuntiin, vaikka palveluja tuotetaan niin kaupungeissa kuin myös maaseudun pientaajamissa.

Tärkeä näkökulma unohtuu talouspoliittisessa keskustelussa

Muutama vuosi sitten eräs tunnettu sosiologi totesi minulle, että meni pitkään ennen kuin hän tajusi, että Suomella on spatiaalinen rakenne. Tämä näkökulma tahtoo unohtua myös talouspoliittisesta keskustelusta, jossa alueiden kehitysnäkymiä arvioidaan kilpailukyvyn ja kasvukeskusten ehdoilla. Suomi on kuitenkin myös suuren maaseudun ja pienten taajamien maa, ja syrjäalueilla asuvien palvelut on pyrittävä turvaamaan Sote-uudistuksessa.

Kun haja-asutusalueiden palveluverkosto on kuihtunut lähes olemattomiin, on maaseututaajamien rooli palvelukeskuksina korostunut. Suomessa on tällä hetkellä 313 kuntaa ja 745 taajamaa, joista osa on kuntakeskuksia. Pienimmät ja syrjäisimmät kuntakeskukset ovat vain alle 500 asukkaan kirkonkyliä.

Pientaajamien palvelut laajemman alueen käytössä

Suomen ympäristökeskus Syke julkaisi hiljattain raportin Suomen taajamarakenteesta, joka piirtää monivivahteisemman kuvan taajamarakenteen luonteesta kuin aiemmat luokitukset. Syken analyysin mukaan alakoulu, kirjasto ja vähittäistavarakauppa ovat edelleen lähipalveluja, joita löytyy noin joka toisesta 300–500 asukkaan taajamasta.

Monessa pientaajamassa on väestönmäärään nähden hyvä palvelutaso, ja syrjäisimpien taajamien palvelut ovat myös laajemman alueen käytössä, koska taajamaverkosto on harva. Maaseudun pientaajamien palveluja käyttävät myös mökkeillä asuvat, matkailijat ja luonnossa liikkujat, jotka viettävät maaseudulla eripituisia aikoja. Tätä tilastoissa näkymätöntä väestöä ei oteta aina huomioon pientaajamien väestönkehitystä ja elinvoimaisuutta arvioitaessa. 

Pientaajamien kuihtuminen on suuri uhka maaseudun arkielämälle

Vaikka vielä monista pientaajamasta löytyvät peruspalvelut, on niiden palvelutarjonta kuihtunut jo pitkään ja sama kehitys jatkuu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on joka neljäs kunta lakkautettu. Monet maaseudun pientaajamista ovat entisiä kuntakeskuksia, jotka ovat kuntaliitoksen ja tehostamistoimien jälkeen kuihtuneet uuden kunnan syrjäkyläksi ja joiden palveluja on keskitetty uuden kunnan keskustaajamaan. On jo olemassa kirkonkyliä, joissa ei ole enää esimerkiksi omaa koulua.

Sote-uudistuksessa huomio kohdistuu maakuntiin, jotka vastaavat palvelujen järjestämisestä. Maaseudun pientaajamat tulisi nähdä osana palvelujen tuottamisverkostoa, koska ne muodostavat merkittävän palvelukeskittymän myös niitä ympäröiville maaseutualueille. Jos pientaajamien palveluvarustus heikkenee edelleen, palvelut etääntyvät vieläkin kauemmas maaseudun asukkaista. Arkielämän kannalta viihtyisiä ja vetovoimaisia ovat sellaiset pienet keskukset, joissa arki on sujuvaa ja joissa toteutuu läheisyyden ekonomia. Tällaisissa taajamissa asunnot, työpaikat ja palvelut ovat mahdollisimman joustavasti saavutettavissa.

Ilkka Lehtola

Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja toimii MANEn maaseudun elämänlaatuverkostossa.

Pienen Inarin kirkonkylän palvelutaso on hyvä, ja kylä palvelee myös laajaa ympäröivää aluetta. Kuva: Ilkka Lehtola.

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi