Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
11.2.2015 9.42

Maatilojen yhteistyössä piilee ympäristöpolitiikan kehittämisen potentiaalia

Juha Peltomaa

Keskeinen politiikan tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttava asia on, miltä politiikan tarjoamat vaihtoehdot toimijoista näyttävät. Ne voidaan nähdä toimintaa tukevina ja mahdollisuuksina jollekin uudelle.
Toisaalta vähintään yhtä helposti politiikkatoimenpiteet näyttäytyvät toimintaa rajoittavina. Tämä pätee kaikkiin politiikan lohkoihin, mutta näkyy erityisesti maatalouden ympäristöpolitiikassa.

Politiikan tarjoamat toimenpiteet voivat toisin sanoen joko avata tai sulkea tulevaisuuden toimintamahdollisuuksia. Siinä missä yksi näkee potentiaaleja, toinen voi nähdä pelkkiä uhkia. Maatalouden ympäristöpolitiikka on tästä hyvä esimerkki, joskin valitettavasti omien havaintojeni perusteella vaaka kallistuu harmittavan usein uhkakuvien näkemiseen.

Maaseutu tai maatalous ei ole vain yksi asia, vaan monta yhtäaikaista ja päällekkäistä asiaa ja toimijaa. Maataloudesta tai viljelijöistä ei ole mielekästä puhua yhtenä joukkona, joka on joko sitä taikka tätä. Tiloilla piilee monenlaisia potentiaaleja niin ympäristönhoidossa kuin yleisemmässä maaseutukehittämisessä. Vaikka tehtävä on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, on näitä potentiaaleja tärkeä saada hyödynnettyä.

Esimerkiksi tilojen välinen yhteistyö niin työnjaossa kuin vaikkapa koneomistuksessa on asia, jota ei ole riittävästi hyödynnetty ja joka voisi tarjota maatalouden ympäristönhoitoon uusia mahdollisuuksia.

Yhteistyön tuottamat mahdollisuudet paremmin esille

Kaupunkitutkimuksessa ja -kehityksessä ihmisten todellisiin ja päivittäisiin elinympäristöihin kiinnitetyt kehitysympäristöt eli living labit ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. Samantyyppistä lähestymistapaa on maaseutukontekstissa kokeiltu Suomessa informaatioteknologian hyödyntämisessä ja maatalouden koneiden ja laitteiden käytettävyyden kehittämisessä.

Living lab -lähestymistavassa voisi olla edelleen mahdollisuuksia, mikäli nykyisenkaltaisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan rinnalle saataisiin tiiviimmin yhdistettyä maaseudun toimijoiden välisiä vuorovaikutusmekanismeja ja keskinäisiä yhteyksiä. Tämä tarkoittaa sekä paikallisen toimintaympäristön tuottamia toiminnan rajoitteita, mutta erityisesti sen tarjoamia mahdollisuuksia. Epämuodollisella yhteistyöllä on merkittävä vaikutus maatilojen toimintaan, vaikka sitä ei aina tietoisesti huomata. Laajentamalla näkökulmaa yksittäisiltä tiloilta kylän tasolle, maaseudun toimijoiden ja toimintaympäristön välinen dynamiikka tulee paremmin huomioiduksi. Tämä avaa toimintaan sisältyvää potentiaalia ja uutuuden mahdollisuuksia paremmin, kuin pelkkä yksittäisten tilojen tai yritysten teknisten tai taloudellisten prosessien seuraaminen.

Onnistuminen vaatii myös epäonnistumisen sietämistä

Potentiaalin avautumisen yksi ulottuvuus on riskien sietäminen. Yrityksen ja erehdyksen kautta tapahtuvassa kehittämisessä on tärkeää tiedostaa ja hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuus. Mikäli ideoitten kelvottomuuden voi nähdä otsallaankin, tukemisessa täytyy tietysti olla hieman pidättyväisempi. Toisaalta epäonnistumisen riskiä täytyy tiettyyn rajaan saakka sietää ja hyväksyä se ilman sen suurempaa leimautumista tai sormella osoittelua. Tämä ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole aina ollut kaikista luontevinta, olipa sitten kysymys yrittämisestä tai vaikkapa kehittämistoiminnasta.

Epäonnistumisista voi oppia. Voisi jopa sanoa, että ainoa todellinen tapa päästä selvyyteen epävarmoista mahdollisuuksista on kokeilla. Innovaatiot ovat harvoin radikaaleja muutoksia, vaan pikemminkin jonkin jo olemassa olevan edelleen kehittämistä. Ne voivat kuitenkin syntyä myös yllättävistä kohtaamisista ja paikallisten toimijoiden välisten suhteiden yllätyksellisyydestä, joka ei välttämättä näy päällepäin.

Juha Peltomaa

Kirjoittaja on Suomen ympäristökeskuksen tutkija, joka väitteli maatalouden ympäristöpolitiikasta ja tilakehityksestä tammikuussa 2015. Kirjoittaja asuu Kangasalla ja harrastaa pendelöintiä Töölöön. Väitöskirja Tehotuottajat ja Ellun kanat – Maatilojen muutos ja ympäristöpolitiikan kehittämisen mahdollisuudet.
 

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi