Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
7.6.2016 9.00

Maisemia monilta kanteilta Vihervuoden päätapahtumassa

Jari Lyytimäki

Luonnon monimuotoiset hyödyt saivat ansaitsemaansa huomiota Vihervuosi 2016  -kampanjan päätapahtumassa Hämeenlinnan Verkatehtaalla.

Eniten huomiota 2.6. järjestetyssä tapahtumassa saivat kaupunkimaisemat. Tämä olikin luontevaa, sillä Hämeenlinna on yksi kansallisten kaupunkipuistojen edelläkävijä maassamme ja Aulanko on kokemisen arvoinen paikka nykyäänkin, vaikka 1800-luvulla alueella sijainneen eläintarhan riikinkukot ja mustat joutsenet ovatkin muisto vain.

Tilaisuuden avasi presidentti Tarja Halonen omakohtaisella kannanotollaan puutarhanhoitoon, sen tuomiin iloihin ja oppimismahdollisuuksiin. Oman puutarhaharrastuksensa ohella Halonen painotti myös tutkimukseen perustuvaa vankkaa näyttöä siitä, että luonto todellakin lisää terveyttä. 

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Hannu Linkola pohjusti keskusteluja historiallisella katsauksella maiseman käsitteen muotoutumiseen. Mielikuvat idyllisestä maaseutumaisemasta eivät ole syntyneet Suomessa sattumalta, vaan niitä on tietoisesti luotu niin tieteessä, taiteessa kuin matkailun edistämisessä jo 1800-luvulta lähtien. Kansallisromanttisessa hengessä luodut mielikuvat maaseudun ihannemaisemasta ovat osittain elinvoimaisia edelleenkin. Ne voidaan nähdä myös maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelujen taustalla. Maisemien vääjäämättömään muutokseen on vaikea suhtautua rakentavasti, jos mielikuvat ovat pysähtyneet aiempiin idylleihin.

Maiseman voi ottaa omiin käsiin

Erilaiset maisemakäsitykset nousivat esiin myös ympäristöministeriön Tuija Mikkosen puheenvuorossa. Kulttuurimaisemat voivat olla hyviä tai huonoja, arkisia tai erikoisia. Oleellista on, että ne ovat ihmisen toiminnasta syntyneitä maisemia. Tämä kulttuurimaiseman määritelmä sisältää laveasti tulkiten valtaosan Suomesta, sillä maaseutumaisema jos mikä on ihmisen tekemää.

Puhe maisemasta karkaa helposti käsitteelliseksi ja abstraktiksi. Vastapainoa tähän toi Hämeenlinnaan tehdyn Vallin puiston syntyprosessin kuvaus. Kyse oli siivottomasta joutomaatontista, josta tehtiin paikallisen päiväkodin lasten ideoiden pohjalta pieni taskupuisto. Suunnittelu ja toteutus oli vahvasti kansalaislähtöistä. Kaiken takana oli yksi ohikulkijan idea: miksi päiväkodin lähellä olevan hylätyn tontin pitää olla ikävä ja ankea, kun se voisi olla pieni viherkeidas. Vanhasta käytöstään poistuvia alueita riittää maaseudullakin, eikä ohikulkijoiden ideoiden valjastaminen niiden uusiokäytön kehittelyyn kuulosta ollenkaan mahdottomalta – ainakaan Vallin puiston esimerkin jälkeen.

Viljelymaisemia kaupungissa

Tukevia eväitä ajattelulle antoi myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kari Jokisen puheenvuoro kaupunkiviljelystä. Viljelyähän on perinteisesti pidetty maaseudun asiana, mutta tämä voi olla muuttumassa. Aktiivisia kaupunkiviljelijöitä löytyy Suomestakin, ja erilaisia kokeiluita maailmalta vaikka millä mitalla. Yhteensä kaupunkiviljelijöitä arvioidaan olevan kahdesta miljoonasta 800:n miljoonaan. Suuri vaihteluväli kuvastaa sitä, ettei ole helppoa määritellä, mitä kaupunkiviljely oikeastaan on. Skaala ulottuu parvekeviljelmistä syötäviin puistoihin.

Kaupungistuminen, digitalisaatio, hyvinvointikysymysten korostuminen ja ravinnontuotannon ekologiset reunaehdot ovat kaupunkiviljelyn taustalla olevia megatrendejä, jotka koskevat yhtä lailla viljelyä maaseudulla. Kaupunkiviljelyn mahdollisuuksia avannutta esitelmää kuunnellessa mieleen hiipikin epäily siitä, onko maaseudusta tulossa kakkoslaadun bulkkitavaran tuottaja, kun korkealaatuinen lähiruoka tuotetaan kaupungeissa ja markkinoidaan suoraan kuluttajille uusien mobiiliteknologioiden avulla? Vaikka tämä epäily olisi perusteeton, kannattaa maaseudun toimijoiden seurata tiiviisti kaupunkiviljelyn ympärille kehittyviä uudenlaisia tuottajien ja kuluttajien yhteistyötapoja. Vastakkainasettelua kaupungin ja maaseudun välille ei tässäkään kannata rakentaa.

Jari Lyytimäki

Kirjoittaja työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa ja osallistuu Maaseutupolitiikan neuvoston ekosysteemipalvelut -verkoston toimintaan.

Verkatehtaalla järjestetyn kutsuvierasseminaarin esitykset on luettavissa Vihervuoden sivuilla: http://www.vihervuosi.fi/content/fi/1/22660/Materiaalit.html

Seuraa teemavuoden tapahtumia osoitteessa www.vihervuosi.fi ja sosiaalisen median kanavissa @vihervuosi #vihervuosi.

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi