Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
2.6.2015 8.00

Minulla on vastuu

Heli Talvitie

Minulla on ollut onni kasvaa yhteisössä, jossa on tehty yhdessä monia asioita, naapuriapuna, talkoina, tapahtumina... Jopa me mukulat päinsä keräsimme itsellemme kerhon kesäretkirahaa. Tästä kasvukokemuksesta minulle on jäänyt tunne, että olen velkaa, velkaa hyvässä mielessä.

Merkitykselliset yhteiset kokemukset ovat tärkeitä yhteisöllisyyden rakentajia. Politiikka ja julkinen sektori puhuvat paljon yhteisöllisyyden tärkeydestä. Mikä on siis julkisen puolen rooli näiden kokemusten tuottamisessa? Onko se sitä, että julkinen sektori siirtää palvelutuotantoaan järjestöille? Ei ole. Yhteisöllisyys syntyy silloin, kun ihmiset vapaaehtoisesti tekevät yhdessä töitä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. 

Uusia vastuun kantajia etsitään  

Länsi-Suomen median kuntapäättäjille tekemässä kyselyssä vastaajista 58 prosenttia arvioi, että osa kunnan hyvinvointitehtävistä voidaan siirtää vapaaehtoisille. SOSTE ry:n  2014 järjestöbarometrissa 70% järjestöistä ilmoitti, että toimintaan tulisi saada mukaan lisää vapaaehtoisia. Vanhusten turvattomuuden tunteeseen vaikuttuvista tekijöistä yksi suurimmista on yksinäisyys. Vapaaehtoisia tarvittaisiin vanhusten tueksi yhä enemmän. 

Mistä ja miten tekijöitä?

Yhteiskunnan tarpeet ja ihmisten kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset. Harrastuksista etsitään ennemmin kokemuksia kuin vastuuta, ja toimintaan ei haluta kiinnittyä pitkäjänteisesti, vaan projektinomaisesti. Yhdistyksiä pyydetään tuottamaan palveluja, täydentämään julkisia palveluja. Tämän  toiminnan ensi sijainen tarkoitus on tuskin tuottaa yhteisiä kokemuksia tai elämyksiä?

Tiihonen ja Pirnes (2012) jakavat kokemuksellisuuden neljään luokkaan: elämykseen, merkitykselliseen kokemukseen, osallisuuskokemukseen ja  toimijuuskokemukseen. Elämykset eivät kasvata toimijuuskokemuksia ja pelkkä toimijuus ei ole kiinnostavaa.  

Osallistavan ja toimijuutta vahvistavan tekemisen tulee olla myös hauskaa ja kiinnostavaa, aivan kuten Rautalammilla keväisissä siivoustalkoissa. 

Muutoksessa mukana 

Muutoksessa mukana oleminen toimijana antaa ihmiselle enemmän resursseja mukautua muutokseen, kuin vain olla sivusta seuraajana. Onko Suomella ja suomalaisilla varaa kasvattaa muutosvastarintaa ja unohtaa yhdessä tekemisen voima? Ihmisten toimijuutta tulee vahvistaa ja on osattava paremmin tunnistaa, mitkä ovat ihmisten motiivit osallistua toimintaan.   

Minulla on vastuu siirtää kokemukset yhdessä tekemisen voimasta eteenpäin, sillä ilman tätä uusia yhteisiä kokemuksia ei synny.

Yhdessä tekemisen voimaa -video kertoo  miten talkoilla ja vapaaehtoistyöllä on merkitystä maaseudulla ihmiselle itselleen ja yhteisölle. Peruspalveluita ei talkoilla järjestetä, mutta vapaaehtoistyön avulla voidaan tehdä paljon muuta.

Heli Talvitie

Kirjoittaja toimii Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän elämänlaatuverkoston asiantuntijana sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurisihteerinä.

Tiihonen Arto, Pirnes Esa (2012).  Maaseutuyhteisöllisyyden muutos  ja tulevaisuuden näkymät - viitekehyksenä kulttuuri- ja liikuntaharrastukset, teoksessa Kattilakoski, Kilpeläinen, Peltomäki (toim.)  Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja  1/2012


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi