Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
12.6.2015 8.00

Monipaikkaisuus elinvoimaksi Viveristä Koikkalaan

Manu Rantanen

Valencian alueella sijaitsevalla Viverin kylällä ja Juvan Koikkalalla ei äkkiseltään tunnu olevan paljonkaan yhteistä. Kuitenkin niiden kautta avautuu yllättävän samanlaisia näkökulmia maaseudun rakenteiden murtumiseen, asumisen monipaikkaistumiseen sekä uusien yhteistyötapojen löytämiseen.

Valenciassakin on vapaa-ajan asukkaita

On suorastaan hämmentävää kuunnella osuuskunnan vetäjän Fernando Marcon kertovan Viverin pikkukaupungin kehityksestä. Vaikka miljöö on tyystin erilainen kuin Etelä-Savon maaseudulla, alueiden kehityskaari on monelta osin samankaltainen. Vajaan sadan kilometrin päässä Valencian miljoonakaupungista sijaitsevassa 1 700 asukkaan kylässä väki on pitkään vähentynyt, palvelurakenne heikentynyt ja nuoret etsivät tulevaisuuttaan muuttamalla muualle.

Perinteinen oliiviöljyn tuotantoon keskittynyt osuuskunta teki uusia strategisia valintoja 2 000-luvun alussa, joiden seurauksena se laajensi tarjontaansa palvelujen suuntaan. Nykyisin osuuskunta vastaa alueen vähittäiskaupoista ja on kehittämässä esimerkiksi turismia hyödyntäviä palveluja.

Huomattava osa kyläläisistä kuuluu osuuskuntaan, vaikka monet heistä eivät asu enää alueella vakituisesti. He asuvat vakituisesti Valenciassa omistaen edelleen maatiloja Vierissä, joilla he viettävät harrastajaviljelijöinä viikonloppuja ja loma-aikoja. Heidän merkityksensä osuuskunnan talouteen on suuri – ei oliiviöljyn tuottajina, vaan palvelujen käyttäjinä.

Juvan Koikkalassa otettiin aloite omiin käsiin

Myös Juvan Koikkalan kylässä oli väki pitkään vähentynyt, mikä oli yksi syy kylän tärkeän palvelun, kaupan sulkemiseen. Erityisesti kylän vanhemmalle väestölle tämä oli katastrofi, sillä matkaa kunnan keskustan kauppoihin kertyy kymmeniä kilometrejä. Kyläläiset päättivät kuitenkin ottaa aloitteen omiin käsiinsä. He perustivat osuuskunnan, joka alkoi pyörittää kyläkauppaa ja muita palveluja.

Myös Koikkalassa vapaa-ajan asukkailla on olennainen osa hankkeen onnistumisessa, sillä kesäaikana kaupan myynti kolminkertaistuu talvikauteen verrattuna. Paikalliset tuotteet ovat erityisesti mökkiläisten suosiossa. Vaikka matkaa pääkaupunkiseudulle on lähes 300 km, monet mökkiläisistä viettävät Juvalla suuren osan ajastaan.

Yhteisetu-osuuskunnasta uusi tapa tukea paikallisuutta?

Viveristä ja Koikkalasta voidaan kertoa hyvin erilaisia tarinoita näkökulmasta riippuen. Maatalousvaltaisuudesta, väestön ikääntymisestä ja vähenemisestä kertovien tilastojen valossa niiden tulevaisuus ei vaikuta erityisen hyvältä. Julkisen sektorin voimavarojen vähentyessä on tämän kaltaisille alueille ollut kiusaus antaa ”perspektiivittömien kylien” leima. Toisaalta voidaan kertoa tarinaa sankarikylistä, jossa urhoolliset asukkaat yksimielisesti uhrautuvat yhteisen hyvän eteen, mutta sekään ei ole koko totuus.

Molemmissa paikoissa löytyi näkemystä muuttuneesta tilanteesta ja uskallusta lähteä liikkeelle johonkin uuteen. Vapaa-ajan asukkaat ovat edelleen monissa tilastoissa näkymätön kansa, vaikka heidän merkityksensä mökkialueiden paikallistalouksiin kasvaa koko ajan. Jako vakituisiin ja vapaa-ajan asukkaisiin ei kuvaa monipaikkaistuvien asujien arjen todellisuutta muutenkaan enää kovinkaan hyvin.

Kuntarakenteen muutokset ovat johtaneet siihen, että ikääntyvät mökkiläiset eivät usein löydä tarvittavia palveluja ja tuntevat vähintäänkin sosiaalisten suhteiden puutetta. Tässä  uudessa tilanteessa osuuskunta voisi toimia foorumina, joka yhdistää vapaa-ajan asukkaita mökkeilyalueeseen myös sosiaalisesti, eikä vain taloudellisesti. Asukkaiden, yrittäjien ja vapaa-ajan asukkaiden yhdessä muodostaman osuuskunnan, ”yhteisetu-osuuskunnan”, kautta voitaisiin yhdistää eri ryhmien yhteisiä intressejä ja resursseja vahvistamaan paikallisyhteisöjä paitsi taloudellisesti, myös sosiaalisesti.

Tällainen kehitys saattaa jo olla menossa kuvatuissa kylissä.

Koska kyse on myös kulttuurin muutoksesta, sitä ei voi pakottaa tapahtumaan ylhäältä. Uusia rakenteita kuitenkin tarvitaan muuttuvalla maaseudulla, jotta uusiin mahdollisuuksiin voidaan tarttua paikallisesti.

Manu Rantanen

Kehittämispäällikkö Manu Rantanen toimii Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa ja asuu Mikkelin Ihastjärvellä. Hän on tutkinut vapa-ajan asumisen modernisoitumista. Rantanen toimii tutkijana hankkeessa YHTEISETU - Yhteistyöllä parempaan palvelujen saavutettavuuteen, joka on saanut rahoitusta TEMin kautta.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi