Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
26.9.2017 12.00

Montako kylää kuolee seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Petri Rinne

Puolentoista vuoden puheenjohtajataipaleellani Suomen Kylätoiminta ry:ssä olen jo ehtinyt tottua kaupunkilaistoimittajien mitä kummallisimpiin kysymyksiin ja näkemyksiin maaseudustamme. Onko miljoonia talkootyötunteja yhteiseksi hyväksi tuottava kylätoiminta vain mummojen kahvinjuontikerhoja? Montako valtakuntamme 4200:sta kylästä kuolee seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Tällaisiin heittoihin on vaikea vastata ihan samalla kielellä. Ensimykistyksen jälkeen hämmästelen totaalista maaseutusuhteen ja -ymmärryksen katoamista ja sitä, että monet ko. toimittajista ovat juuri maaseudulta lähtöisin - ehkä he joutuvat kamppailemaan stadilaisuutensa todistaakseen muita pontevammin. 

Paljon on puhuttu lasten ja nuorten luontosuhteen katoamisesta jos vanhemmat eivät enää vie onkiretkille ja marjametsään, mutta 2010-luvun maaseutuun tutustumisretkiä soisi myös monelle aikuiselle. Toimittajien lisäksi ainakin valtakunnan tason poliitikot pitäisi kyydittää, sillä näiden kahden ammattiryhmän armoilla joudumme kylillä asumaan ja yrittämään.

Helposti voisi sortua lataamaan vastapalloon samanlaisella populistisella heitolla: Tarvitaanko vielä kolmaskin asumistukimiljardi vuodessa pääkaupunkiseudun kiinteistösijoittajien taskuun että "työvoiman vapaa liikkuvuus" on turvattu? Mutta yrittäkäämme ymmärtää ja nähdä sen toisen kuplan sisään. 

Näkökulmien ja elämänpiirien kaventumisesta ei ole koskaan seurannut mitään hyvää - ja pahimmillaan fundamentalismia. Pieni provosointi voi olla hyödyllistäkin, jos se laittaa maaseudun puolestapuhujat laittamaan vasta-argumenttinsa entistäkin parempaan järjestykseen.

Palataanpa vielä YLEn toimittajan kysymykseen. Arvatkaa mitä – yksikään kylä ei kuole ne vain muuttuvat ja sopeutuvat ajassa. Lähimpänä kuollutta kylää olin kerran Latviassa, kirkostakin oli jäljellä pelkkä lattia. Neuvostovallan aikana kylä oli tyhjennetty ja sitä oli käytetty pommikoneiden harjoitusmaalina. Samettivallankumouksen jälkeen reilussa kymmenessä vuodessa elämä oli silti palannut sinnekin. 

Kyläläisten juuret ovat syvällä. Se mikä tänään näyttää kuolevalta kylältä voi huomenna olla matkailu-, kaivos-, metsätalous-, vanhuspalvelu-, taiteijaresidenssi- tms. tms. kylä.

Petri Rinne

Kirjoittaja toimii Maaseutupolitiikan neuvoston apulaispääsihteerinä, Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana sekä Joutsenten Reitti ry:n toiminnanjohtajana. 

Kyläläisten juuret ovat syvällä. Kuva: @maaseutuverkosto, Contum Oy.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi