Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
24.5.2017 16.15

Näkymättömät kirkonkylät parrasvaloissa

Jarmo Vauhkonen

Maaseutukeskukset kuten kirkonkylät kannattelevat kaupunkiseutujen ulkopuolisia yhdyskunta-, liikenne- ja palvelujärjestelmiä, joiden alueella asuu noin 1,5 miljoonaa suomalaista. Kaupungistumisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakennemuutoksen alueelliset vaikutukset näkyvät erityisesti maaseudun yhdyskunta- ja palvelurakenteessa.

Kirkonkylien ja muiden maaseututaajamien rooli muuttuu ja näille keskuksille haetaan uutta näkymää osana uusien maakuntien ja kuntien muotoutumista. Kirkonkylillä on merkitystä ja niiden tulevaisuus on iso ja ohittamaton kysymys osana SOTE- ja Maakunta-Suomea sekä kuntien elinvoimapolitiikkaa.

Kirkonkylien tulevaisuuden näkymät nostettiin esille

Kirkonkylät ja muut maaseudun ”näkymättömät yhdyskuntatyypit ja politiikan väliinputoajat” saivat yhden iltapäivän olla parrasvaloissa. Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi Etelä-Savon maakuntaliitto, ympäristöministeriö, Itä-Suomen yliopisto ja Helsingin yliopisto järjestivät seminaarin suomalaisten kirkonkylien tulevaisuuden näkymistä tiistaina 16.5.2017 ympäristöministeriössä Helsingissä.

Seminaarissa kuultiin työ- ja elinkeinoministeriön, Kuntaliiton, maakuntaliiton ja tutkijoiden puheenvuorot sekä paneelikeskustelu. Puheenvuoroissa avattiin näkymiä kirkonkylien ja maaseudun pienten keskusten kehitykseen ja tulevaisuuteen. Miten esimerkiksi digitalisaatio, biotalous tai muuttoliike vaikuttavat pienten keskusten tulevaisuuteen? Seminaarissa puhuttiin myös kestävän kehityksen rajoista ja muutokseen sopeutumisesta, resurssiviisaudesta, paikka- ja kumppanuusperusteisesta kehittämisestä sekä kirkonkylien renesanssista. Seminaarin alustuksiin voi tutustua maakuntaliiton kotisivuilla www.esavo.fi/pike.

Kirkonkylätaajamien kehitystarina ei ole enää kestävä

Etelä-Savossa kirkonkylien kasvukehityksen huippu osui 1990-luvun alkuun eikä kaupungin pienoismalliksi 1970-luvulla visioitujen kirkonkylätaajamien kehitystarina ole enää kestävä. Väestökehitys ja kaupungistuminen sekä kuntaliitokset ovat jo pitkään haastaneet kirkonkyliä uusiutumaan. Kirkonkylillä on edessä sopeuttamisen pakko ja uusiutumisen mahdollisuus. Näen kirkonkylien tulevaisuudelle periaatteessa kaksi erilaista visiota. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavaa lainaten niitä voisi kutsua keinuhevoksi ja skootteriksi. Visioiden perustana on kirkonkylien oma halu ja kyky uusiutua.

Keinuhevonen eli nykytilan ”hiominen” ja mahdollisimman arvokas vanheneminen visioi kirkonkylän nykyisen kehitystarinan jatkamista, nykytilan ylläpitoa ja välttämätöntä sopeutumista käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Skootteri puolestaan edustaa kokonaisvaltaista uusiutumista, uutta alkua ja kestävää olemassa olon perustaa tulevaisuuden kirkonkylälle ja sen mitoitukselle, vahvaa paikallisuutta ja verkostoitumista kansainvälisessä toimintaympäristössä.

Keinuhevonen voi hyvinkin olla monen kirkonkylän tulevaisuuden kehityskuva, haluttiin sitä tai ei. Joko siihen ajaudutaan tai se on selkeä valinta. Nykyisen kirkonkylän ylläpidon ja arvokkaan vanhenemisen toteuttamisessa riittää haasteita. Paikat ja palvelut on yritettävä pitää kunnossa vaikka resurssit vähenevät.

Kirkonkylien uusiutuminen on haasteellinen tehtävä

Kirkonkylien uusiutuminen on osoittautunut erittäin haasteelliseksi tehtäväksi. Skootterit eli hyvät esimerkit uusiutumisesta ovat harvassa. Mäntyharjun kirkonkylä ja Taidekeskus Salmela havainnollistavat kirkonkylän uusiutumista ja hyvän ympäristön merkitystä. Salmelan tarina alkoi noin 30 vuotta sitten taidekeskuksen liikeideasta ja yhdestä olemassa olevasta rakennuksesta, entisestä kunnantalosta. Toisin sanoen uusiutuminen alkoi aivan kirkonkylän ja olemassa olevan taajamarakenteen ytimestä, paraatipaikalta, eikä taajamarakenteen reunalta uudisrakentamisena entisen rakenteen jatkoksi. Pikku hiljaa Salmela on laajentunut ja uudistanut Mäntyharjun kirkonkylää kunnan kulttuurikeskukseksi. Taidekeskus on verkostoitunut myös kansainvälisesti. Toivottavasti Salmelan esimerkki haastaa ja innostaa myös muita kirkonkyliä edistämään uusiutumista ja investointeja aivan ydinkeskustaan.

Lopuksi keskeinen kysymys: Kuka vastaa kirkonkylän visioinnista ja kehittämisestä, kun väki vähenee, valtio vetäytyy, kunta joutuu leikkaamaan ja kirkonkylistä puuttuu usein maaseudulle tyypillinen yhteisöllisyys ja kylätoiminta? Vastauksena ovat paikalliset ihmiset, yritykset ja yhteisöt – oma tekeminen ja yhteistyö. Olipa tulevaisuuden visio mikä tahansa, aluksi tulisi panostaa kehittämisyhteisön ja yhteistyön kehittämiseen yhteisen tahtotilan, oikean toimintamallin ja kehittämisotteen löytämiseksi.

Jarmo Vauhkonen

Kirjoittaja toimii aluesuunnittelujohtajana Etelä-Savon maakuntaliitossa.

Blogikirjoitus on julkaistu ensin Etelä-Savon maakuntaliiton sivuilla 24.5.2017. Maaseutupolitiikka blogissa julkaistuun kirjoitukseen on tehty pieniä muutoksia alkuperäiseen tekstiin.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi