Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
7.12.2015 7.00

Olisiko pimeysmatkailu joulun yllätyshitti?

Jari Lyytimäki

Varsinkin joulun aikaan monet haluavat päästä luonnonrauhaan, hiljaisuuteen ja hämäryyteen. Kaupungeissa asuville tämä ei ole kovin helppoa. Keinovalon aiheuttama valosaaste ja ihmisen toiminnasta aiheutuva melu ovat ehkä nopeimmin edenneitä maailmanlaajuisia ympäristömuutoksia, jotka näkyvät ja kuuluvat erityisesti kaupungeissa.

Kaikki eivät myöskään pimeyttä kaipaa. Marras-joulukuun synkkyyden vastapainoksi valolla halutaan juhlistaa ja riemuita, joskus ehkä liiankin räikeästi. n satelliittikuvien perusteella valojen käyttö Yhdysvaltain kaupungeissa lisääntyy 20–50 % joulun ja uudenvuoden aikaan. Hulppea juhlavalaistus ei toki ole yhdysvaltalaisten yksinoikeus. Nasan satelliittikuvat kertovat, että joissakin Lähi-idän kaupungeissa valot loistavat Ramadan-kuukauden aikana yli puolet kirkkaammin kuin muuna aikana.

Valohäly ongelmana

Liiallista keinovaloa on hankala hahmottaa ongelmana, vaikka valokin voi olla saastetta. on yöllistä ulkotilojen keinovalaistusta, josta voi koitua haittaa ihmisille tai luonnolle. Se on valoa, joka on päällä tarpeettomasti, suuntautuu väärään paikkaan, on liian voimakasta tai aallonpituudeltaan epätarkoituksenmukaista. Ärsyttäviksi koetut koristevalot, häikäisevät auton ajovalot ja taivaalle sojottavat ulkovalaisimet ovat yleisiä valosaasteen lähteitä.


Joulun lähestyminen näkyy lisääntyvänä valona ja kaupallisena hälynä myös Suomen kaupungeissa. Maaseudulle tämä tarjoaa monia mahdollisuuksia. Kaupungeissa talvi-iltojen sinisen hetken lumo on jo vaihtunut keinovalojen jatkuvaan kelmeeseen, eikä lumisen metsän huumaavaa hiljaisuutta ole mahdollista kuulla liikenteen melun yli.

Pimeys on luonnonvara

Luontainen hiljaisuus ja hämäryys ovat ekosysteemipalveluja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia erityisesti maaseutumatkailulle. Hiljaisuusmatkailua on jo kehitetty ja kaupallistettu esimerkiksi Pohjois-Karjalassa. Revontuliturismia on edistetty Pohjois-Suomessa ja maailmalta löytyy pimeän taivaan suojelualueita, joihin houkutellaan tähtitaivaasta kiinnostuneita matkailijoita.


Pimeysmatkailussa Suomen maaseudulla on monia luontaisia kilpailuetuja, joita voisi hyödyntää nykyistä enemmän. Öinen kuutamohiihto luonnonhiljaisessa peltomaisemassa tai järven jäällä voi olla melkein kaiken nähneelle turistillekin uusi kokemus, joka jää lähtemättömästi mieleen. Tällaista kokemusta ei ole mahdollista saada Suomen kaupungeissa, maailman metropoleista puhumattakaan.


Jari Lyytimäki


Kirjoittaja työskentelee vanhempana tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa ja osallistuu Ekosysteemipalvelut-verkoston toimintaan. Hän on toinen Valon varjopuolet: valosaaste ympäristöongelmana -tietokirjan kirjoittajista. Kirjan on kustantanut Gaudeamus ja se sai Vuoden Tiedekynä 2015 -palkinnon.


Kuva: Kalervo Ojutkangas/YHA kuvapankki

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi