Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
3.8.2015 7.30

Puustonhoito tieympäristössä kaipaa kehitystä

Minna Raunio

Suomen kesä on valoisaa aikaa, mutta liikenteessä saa aina olla tarkkana. Olen muutaman läheltä piti -tilanteen myötä saanut kokea, miten tiheän puuston suojissa piileskelevä kauris voi ilmestyä tielle kuin tyhjästä.
Vesakko ja paikoin jo järeäkin puusto reunustavat Suomen maanteitä monissa paikoissa enemmän kuin pitäisi. Ongelma on ilmeinen etenkin alemmalla tieverkolla. Lähellä ajorataa kasvavat järeät puut voivat ulosajon sattuessa olla armottomia ja huono näkyvyys taas altistaa muille onnettomuuksille. Läpinäkymätön pöpelikkö ja tien päällä roikkuvat oksat haittaavat näkyvyyttä eniten juuri nyt luonnon ollessa vehreimmillään, ja samalla ne peittävät kauniit maisemat.

Ongelma pahenee puuston järeytyessä

Liikenneviraston vastuulla olevia maanteitä on yhteensä 78 000 kilometriä. Valtatiet, joita on 8600 km, rakennettiin pääosin 1960-luvun tienoilla ja tiealueelle aikoinaan kasvamaan jätetyt taimet ovat tänään jo myyntikelpoista puustoa. Ongelma etenkin järeiden puiden suhteen on siis suhteellisen tuore, mutta ajankohtainen. Tiealuetta ei ole tarkoitettu puuntuotantoon ja jos asialle ei tehdä mitään, on tulevaisuudessa luvassa vieläkin suurempi savotta.

Liikenneviraston omistamat tiealueen puustot, joita hallinnoi paikallinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ovat monesti varsin kapea-alaisia, ja siten tienpitäjän mahdollisuudet vaikuttaa reunametsien hoitoon ja maisemien avaukseen ovat rajalliset. Miksei siis hoidettaisi tienreunametsiä samalla, kun tiealueen puustoja?

Nyt olisi kuntien, kyläyhdistysten ja maanomistajien hetki tarttua tieympäristön epäkohtiin ja innostaa ELY-keskuksia investoimaan liikenneturvallisuuden kohentamiseen.

Ehdotuksia eteenpäin vietäväksi

Tiiviimpi yhteistyö tieviranomaisen, tienpitäjän, maanomistajan ja tarvittaessa myös kunnan välillä olisi tervetullutta tieympäristön puustonhoitoon. Ideaalista olisi, jos esimerkiksi tien reunametsän hakkuun yhteydessä käsiteltäisiin samalla myös tiealueen puusto. Tällaista on joissain paikoissa jo tehty, mutta harvalle maanomistajalle tulee mieleen ottaa tieviranomaiseen yhteyttä ja tarjoutua laajentamaan hakkuitaan myös tiealueen puolelle.

Toinen vaihtoehto ratkaista ongelma on käsitellä tiealueen puuston yhteydessä myös sitä kehystävät reunametsät. Työssä tarvitaan yhteydenpitoa jokaiseen maanomistajaan ja toteutuksesta on sovittava jokaisen kanssa erikseen, vapaaehtoisuuteen pohjautuen. Vastaavanlaisesta toiminnasta on jo onnistuneita kokemuksia sähkölinjojen vierusmetsien hoidossa.

Jos yhteistyön toteutuksessa on haasteita, voitaisiin investointi liikenneturvallisuuteen aluksi käynnistää liikenneviraston omistamalla tiealueella. Tällöinkin saataisiin yhtenäisempiä ja avarampia maantiemaisemia.

Hyötyä kaikille

Toimintatapoja kehittämällä myös tienpitäjän työ helpottuisi. Tielläliikkujille hyötynä olisi paitsi turvallisempi, myös viihtyisämpi ajokokemus. Maanomistajalle etuna olisi vaivaton puukauppa ja siitä saatavat hakkuutulot. Myös kunnat saisivat vähällä vaivalla paljon hyötyjä matkailuun ja asumiseen.

Minna Raunio

Kirjoittaja opiskelee metsätieteitä Helsingin yliopistossa ja tutustui maaseutupolitiikan yhteistyöryhmään Tapio Oy:ssä suoritetun harjoittelun myötä. Harjoittelussa Minna selvitti, minkälaisia ongelmia tiealueen metsänhoidossa on ja minkälaista kehitystä siihen tarvittaisiin. Kotoisin Minna on maatilalta Salosta.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi