Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
1.6.2015 8.00

Teiden rapistuva kunto kolahtaa jo omakohtaisestikin

Tarja Lukkari

Tiestön rapistuva kunto on tullut vastaan viimeisen kuukauden aikana. Työmatkareitilläni tiestön kuntoa on harmikseni kompensoitu alentamalla nopeudet aikaisemmasta 100 km/h nykyiseen 80 km/h, toivottavasti ensi vuonna ei ole jo 60 km/h. Samoin tutulla yksityistiellä ajoin autollani kunnon pohjakosketuksen routavauriokuoppaan – onneksi auto säilyi ehjänä.

Elinkeinoelämä ja teiden heikkenevä kunto ristiriidassa keskenään

Biotalouden merkitys kasvaa tulevaisuudessa ja sen myötä tulen muiden autoilijoiden tavoin näkemään yhä enemmän raskasta liikennettä mm. puutavaran kuljetusten lisääntymisen myötä. Olen nähnyt ja kokenut ajaessani, miten huonosti Suomen ilmaston ääriolot, raskas liikenne ja kunnossa oleva tiestö sopivat yhteen. Mikäli teiden kunto vielä heikkenee, se rajoittaa maaseudun elinkeinotoimintaa biotalouden ja matkailun osalta.

Maitotiloille on elinehto, että maitoautolla pääsee tilalle normaalitilanteessa. Yhä useammin myös jäte- ja öljyautot kieltäytyvät ajamasta huonokuntoiselle tielle. Tieyhdistyksen mukaan yhtiöt eivät halua tärvellä mainettaan tien tai ajoneuvon rikkoutumisilla. Olen varma, että maatiloilla tulee vastaan tilanteita, jolloin oma apu on paras apu eli pienet yksityisteiden korjaukset tehdään itse omalla kalustolla.

Kaikkea kulkemista ei voi korvata etäyhteyksillä

Etenkin maaseudulla asuvat lapset kuljetetaan koulukyydein jopa yli 100 km:n päässä sijaitseviin kouluihin. Kuntien koulukyytioppaista huomasin maininnan ”Mikäli tiellä ei pystytä ajamaan koulukyytejä, taksiautoilija ilmoittaa asiasta suoraan huoltajille ja sivistystoimen hallintoon. Korvaavia kuljetuksia ei järjestetä.” Koulukyytejä on todellisuudessa myös peruttu – ongelmana on silloin, miten ilmoitetaan peruuntumisesta teiden varressa odottaville lapsille.

Mielestäni koomisin tilanne tien huonon kunnon osalta tuli vastaan, kun hiekoitusauton kuljettaja kieltäytyi hiekoittamasta 20 km:n tieosuutta sen liukkauden takia. Tien varren asukkaat ja yritykset ovat jo vuosikausia tehneet aloitteita tien kunnon parantamiseksi – turhaan. Googlettamalla löysin tietoa vastaavista tilanteista  joka puolelta Suomea.

Vaikka itse uskonkin nopeiden tietoliikenneyhteyksien vähentävän maaseudulla asuvien kulkemisen tarvetta, on tavaraliikenteen, koululaiskyytien, hälytysajoneuvojen, matkailijoiden ja asiointiliikenteen silti sujuttava. Kaikkea ei voi korvata etäyhteyksillä.

Saadaanko korjausvelka kurottua kiinni

Liikenneväylien korjausvelka on jo 2,4 miljardia euroa kasvaen joka vuosi 100 miljoonalla eurolla (Parlamentaarisen työryhmän raportti, LVM 2014).

Harvaan asutun maaseudun verkosto kysyi kaikilta puolueilta eduskuntavaalien alla ”Jatkuuko alempiasteisen tiestön kunnon rapistuminen seuraavallakin hallituskaudella? Perustelkaa vastauksenne”. Erilaiset varovaisuusaste-erot huomioiden puolueet olivat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, ettei näin ei tule jatkumaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tulevalla hallituskaudella käy teille, maan tiukka taloustilanne huomioiden. Lupaavalta ainakin näyttää, sillä ennakkotietojen mukaan 1,6 miljardia euroa on varattu investointiohjelmalle, jossa toivottavasti on mukana rapistuvien teiden kunnostaminen.

Maaseudun teillä -video kertoo, miten tiestön heikkenevä kunto uhkaa monella tavalla yhteiskunnan toimintaa ja kansalaisten turvallisuutta. Määrärahoista päätettäessä pitäisi miettiä, mikä on hoitamatta jättämisen hinta toisaalla.

Tarja Lukkari

Tarja Lukkarin työnantaja on Kajaanin ammattikorkeakoulu ja hän toimii  maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n Harvaan asutun maaseudun verkoston erityisasiantuntijana. Hän on viettänyt suurimman osan elämästään maaseudulla ja arvostaa maaseudun rauhaa, luontoa, väljyyttä ja siellä asuvia ihmisiä. Elinvoimainen maaseutu ja elinvoimaiset kylät ovat hänelle tärkeä asia


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi