Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
8.2.2015 10.57

Työpankkikokeiluja myös maaseudulle!

Ritva Pihlaja

Työpankki voisi olla ratkaisu tarjota myös maaseudulla sellaista tukea, apua ja palveluja, joita kunnat ja yritykset eivät tuota, ja joka työ on aikaisemmin jäänyt tekemättä, kun työlle ei ole löytynyt rahoittajaa tai sitä ei ole voitu hoitaa vapaaehtoisten voimin.

Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä puhui työpankki-ideasta lauantaina 7.2.2015 Ylen Ykkösaamun haastattelussa (kohdasta 20:20). Työpankki olisi uudenlainen tapa samanaikaisesti toisaalta auttaa työtä vailla olevia ihmisiä työllistymään ja toisaalta ratkaista toimeentuloon ja kannustinloukkuihin liittyviä ikuisuusongelmia.

Pääjohtaja rohkaisi kokeilemaan erilaisia työpankkiratkaisuja. Järjestöt, kunnat, Kela ja työvoimahallinto – nyt tuumasta toimeen ja kokeilemaan työpankki-ideaa maaseudulla!

Yksi työpankin muoto: järjestötyötulo

Hahmottelin työpankin kaltaista ideaa jo vuonna 2010. Visioin silloin ilmestyneessä Kolmas sektori maaseutukunnissa -tutkimuksessa järjestötyötuloa.

Järjestötyötulo olisi paikallisen yhteisön – kunnan, kylän tai korttelin – kannalta tärkeää yleishyödyllistä työtä järjestössä tekevälle henkilölle maksettava tuki.

Työ voisi olla esimerkiksi

  • vanhusten tai lapsiperheiden kotona tehtävää siivousta, pyykin- ja ikkunanpesua,

  • pieniä korjaustöitä, halonhakkuuta, lumitöitä,

  • asiointiapua,

  • päivän lehtien lukemista tai seuranpitoa yksinäiselle vanhukselle,

  • kylätalon nuorisoiltojen päivystystä tai lapsiparkin järjestelyjä,

  • kylä- tai seurantalon lämmityksestä huolehtimista,

  • urheiluseuran jumpan vetämistä,

  • hiihtolatujen ajamista, luistinradan jäädyttämistä ja auraamista,

  • kylänraitin pusikoiden raivaamista tai

muita pieniä tehtäviä, joiden tuottaminen ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa eikä siten kiinnosta markkinoita.

Järjestötyötuloa voisi saada tällaiseen järjestötyöhön tuleva työtön. Järjestötyötulon suuruus sovitettaisiin yhteen työttömyyspäivärahan, asumistuen ja toimeentulotuen kanssa, tai sillä voitaisiin myös kokonaan korvata nämä perinteiset työttömyysaikaiset sosiaaliturvan muodot. Järjestötyötulo sallisi myös normaalin työn vastaanottamisen, sillä se pienenisi sitä mukaan, kun työtulo kasvaisi. Näin se vastaisi myös osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteiden aiheuttamiin toimeentulo-ongelmiin.

Ratkaisu moneen ongelmaan

Järjestötyötulo olisi sovellettu perustulon tai kansalaispalkan muoto. Perustulolla on tarkoitettu kaikille kansalaisille automaattisesti ja ehdoitta kuukausittain maksettavaa rahaa. Kansalaispalkka taas on perustulon kaltainen tuki, mutta maksetaan vain, jos kansalainen tekee jotain yleishyödyllistä työtä.

Järjestötyötulon lähtökohta olisi kuitenkin selvästi erilainen kuin perustulolla. Perustulo liitetään vahvasti ihmisten perusturvaan ja toimeentulon hankkimiseen. Järjestötyötulossa peruslähtökohta olisi yhteisön hyväksi tehtävä yleishyödyllinen työ, johon tätä työtä tehdä haluava työtä vailla oleva henkilö voisi järjestötyötulon avulla työllistyä.

Vaikka perustuloa ja kansalaispalkkaa koskevaa poliittista keskustelua on käyty Suomessa jo pitkään, asia ei ole edennyt. Yksi suurimmista syistä lienee vaikeus arvioida järjestelmän ja eri mallien kustannusvaikutuksia, sillä laskelmissa on otettava huomioon eri tulonsiirtojen yhteisvaikutukset, verotuksen muutos ja muita muuttujia kuten verovähennykset sekä tulosidonnaiset maksut. Mutta kuten Kelan pääjohtaja Hyssälä totesi, myös nykyinen järjestelmä maksaa aivan liian paljon, niin yhteiskunnalle kuin inhimillisestikin. Maaseudulla on lisäksi paljon sellaista työtä ja avun tarvetta, johon nykyisin järjestelmin ei kyetä vastaamaan.

Tarve kehittää järjestötyötulon tai työpankin kaltaisia välineitä tuli vahvasti esille Kolmas sektori maaseutukunnissa –tutkimuksessa. Tutkimuksen valmistumisesta on aikaa kohta viisi vuotta, ja tarve on vuosien myötä kasvanut entistä polttavammaksi. Järjestötyötulo olisi väline ohjata työtä vailla olevat ihmiset mielekkääseen ja yhteiskunnallisesti tärkeään työhön järjestöjen kautta. Järjestötyötulo voisi olla ratkaisu erityisesti maaseutualueilla, joilla on paljon sellaisia avun, tuen ja palvelujen tarpeita, joiden järjestäminen ei onnistu ilman julkista tukea, ja missä toisaalta muita työllistymisen mahdollisuuksia on vähän.

Yksilön tasolla järjestötyötulo tarjoaisi mahdollisuuden päästä tekemään mielekästä työtä sekä kokea itsensä ja oma työpanoksensa tarpeelliseksi. Se toimisi keinona ehkäistä syrjäytymistä ja päästä eroon pätkätyöllistämisen ongelmista.

Työpankki vai järjestötyötulo, kansalaispalkka vai perustulo?

Jospa ei enää tartuttaisi termeihin vaan siirryttäisiin rohkeasti kokeilemaan erilaisia malleja, kuten Kelan pääjohtajakin kannustaa.

Kuka ottaa pallon haltuunsa ensimmäisenä?  Pelinavaajana voi toimia jokin järjestö, kunta, Kela itse tai joku työvoimahallinnon fiksu viranhaltija.

Ritva Pihlaja


Ritva toimii erityisasiantuntijana ja tutkijana maaseutupolitiikan yhteistyöryhmässä, jossa hän vastaa kansalaistoiminnan verkostossa osallisuutta, lähidemokratiaa ja kolmatta sektoria koskevista kysymyksistä. Neljännesvuosisadan maaseudun ja politiikan parissa työskennellyt Ritva asuu metropolimaaseudulla, Sipoon Hangelbyssä.



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi