Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
18.1.2016 9.00

Yhteiskunnallinen yrittäjyys ratkaisuksi maaseudun palvelutuotantoon

Merja Lähdesmäki

Maaseudun palvelurakenteen heikentyessä maaseudun asukkaiden omaehtoisesta palvelutuotannosta on toivottu yhtä ratkaisua palvelurakenteen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Perinteisen, kylien aktiiveja kuormittavan vapaaehtoistyön rinnalle olisi kuitenkin syytä etsiä uusia kestäviä ja yhteisöllisiä toimintamalleja.

Kyläyhteisöiltä odotetaan laajenevaa roolia palvelujen järjestämisessä

Viimeaikainen kunta- ja palvelurakenteen muutos on monin paikoin siirtänyt palvelujen tarjontaa maaseudulta yhä kauemmaksi kuntakeskuksiin. Kuntien heikentynyt taloustilanne on vähentänyt palvelujen tarjontaa. Vaikka kunnat ovat vastuussa lakisääteisten peruspalvelujen järjestämisestä, rakenteelliset muutokset ja kuntaliitokset eivät takaa kuntien kykyä järjestää palveluja kaikille ja kaikkialle. Julkisessa keskustelussa onkin noussut voimakkaasti esiin tarve uusien ratkaisujen kehittämiseksi maaseudun palvelutuotantoon.

Kuntapäättäjät pitävät Alma Median kyselyn mukaan maaseudun asukkaiden entistä aktiivisempaa vapaaehtoistoimintaa keinona palvelurakenteen kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Kolmannen sektorin, esimerkiksi yhdistysten, mahdollisuudet palvelujen tuottajana ovat nousseet esiin.

Kyläyhdistystoiminnalla on perinteisesti ollut merkittävä rooli maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjänä. On kuitenkin huomattava, että palvelujen tuottaminen vaatii suurta sitoutumista. Ei voida edellyttää, että yhdistykset kantaisivat tämän vastuun yksinomaan vapaaehtoisvoimin.

Ongelmallista vapaaehtoisessa palvelutuotannossa on se, että työtaakka tehdystä vapaaehtoistyöstä keskittyy usein muutamille aktiivisille kyläihmisille, jotka saattavat vähitellen palaa loppuun ja kyllästyä toimintaan. Tällöin palvelutuotanto ei välttämättä ole kovin kestävää. Onkin tarpeen löytää uusia, aiempaa vahvemmin organisoituja malleja, joiden kautta kyläyhdistykset voisivat toteuttaa palvelutuotantoa.

Yhteiskunnallinen yrittäjyys voi tarjota ratkaisun kyläyhdistysten kestävään palvelutuotantoon

Kyläyhdistyskontekstiin sovellettuna yhteiskunnallinen yrittäjyys tarkoittaisi sitä, että yhdistyksen toiminta tai osa siitä muutetaan yritystoiminnaksi, jonka voitto ohjataan takaisin alueen tai yhteisön kehittämiseen. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden liiketaloudellisena tavoitteena ei siten ole perinteisessä mielessä voiton maksimointi vaan palvelutarjonnan ja/tai tarvittavan alueellisen infrastruktuurin mahdollistaminen.

Kyläyhdistys yhteiskunnallisena yrityksenä muodostaa mielenkiintoisen ja tavanomaisista, henkilövetoisista yhteiskunnallisista yrityksistä poikkeavan kontekstin, sillä yritystoiminnan voitot voidaan ohjata kyläyhteisön yleishyödyllisen toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Samalla on mahdollista palkata muutama henkilö, joko osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti, huolehtimaan toiminnan pyörittämisestä.

Tietoa ja keskustelua tarvitaan lisää

Yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittäminen kyläyhteisökontekstissa vaatii selvityksiä siitä, millaisia valmiuksia yhdistyksillä ja kuntapäättäjillä on palvelutuotannon lisäämiseen ja millaista osaamista yrittäjämäisempi palvelujen tuottaminen vaatii. Samoin tarvitaan tietoa siitä, miten yhteiskunnallisen yrittäjyyden keinoin toteutettu palvelutarjonta suhteutuu jo olemassa olevaan yksityiseen palvelutarjontaan – ensisijaisena tavoitteenahan tulisi olla kylien palvelutuotannon ylläpitäminen ja kehittäminen, ei jo toiminnassa olevan yrittäjyyden edellytysten heikentäminen.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa on tartuttu tähän yhteiskunnallisesti ajankohtaiseen ilmiöön. Ruralia-instituutti toteuttaa vuosien 2016-2017 aikana pilottiselvityshankkeen yhteiskunnallisen yrittäjyyden mahdollisuuksista Etelä-Pohjanmaan kylissä.

Merja Lähdesmäki
Kirjoittaja työskentelee vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa, missä hän tutkii erityisesti maaseudun pienyrittäjyyttä. Hän on aiemmin kirjoittanut aiheesta myös Ruralia-instituutin blogissa. 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi