Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
23.11.2015 8.00

Tarvitsemme uuden työn muodon: kansalaistyön

Tanja Kuronen ja Hanna Moilanen

Monen kotona asuvan vanhuksen elämä on turvatonta ja sosiaaliset kontaktit rajoittuvat vanhustyöntekijöiden piipahduksiin. Tavallisissa arkisissa toimissa kuten kodin siivoamisessa ei välttämättä auta kukaan. Töitä jää tekemättä ja toisaalta moni on vailla töitä. Ehdotamme ratkaisuksi kansalaistyötä ja kansalaispalkkaa.

Moni vanhus jää arjessaan ilman apua

Monen vanhuksen arkeen kuuluu, että aamulla joku käy varmistamassa lääkkeiden oton. Puolilta päivin toinen henkilö käy nopeasti viskaamassa aterian eteen. Illalla on ehkä vielä yksi varmistuskäynti.

Olemme onnistuneet vanhusten kotiin vietävässä arkisessa avussa päätymään tilanteeseen, jossa kunnan työntekijä sanoo, ettei ehdi siivota tai napittaa paitaa, tai ettei se kuulu hänen työnkuvaansa.

Yrittäjä pahoittelee, ettei hänen kannata tulla pikkuhommien vuoksi, ja lisää veloittavansa minimissään tuntihinnan 35 euroa, jota pienimpiä eläkkeitä saavilla ei ole varaa maksaa.

Vapaaehtoinen auttaja harmittelee, että hän ei saa tehdä varsinaisia töitä, sillä se kuuluu kunnan tai yrittäjän tehtäväksi. Lopputulos on se, että vanhus ei saa kaipaamaansa arjen apua keltään. Olemme onnistuneet luomaan niin monimutkaisen systeemin, ettemme saa yksinkertaisia asioita tehdyksi.

Suomessa on puolisen miljoonaa 75 vuotta täyttänyttä, ja yli 90 prosenttia heistä asuu omassa kodissaan. Kaikki 75 vuotta täyttäneet eivät tarvitse apua kotona asumiseen, mutta iän myötä avun tarve tulee todennäköisemmäksi. Ja ikääntyvien määrä kasvaa. 75 vuotta täyttäneitä on vuonna 2030 arvion mukaan 850 000, vuoden 2050 tienoilla miljoona. Olemme pian tilanteessa, jollaisessa emme koskaan ennen ole olleet. 

Ongelmana on työpaikkojen puuttuminen

Vanhusten tarvitseman arkisen avun lisäksi Suomessa on muutakin tärkeää työtä, jonka tehdyksi tuleminen ei näytä kuuluvan kenellekään. Tällaisia töitä tehdään työmarkkinoiden laitamilla tai niin kutsutuilla välityömarkkinoilla. Tärkeitä töitä jää myös tekemättä.

Tarpeellisten, mutta tekemättömien töiden lisäksi meillä on kasvava joukko ihmisiä, joiden taidoille nykyiset työmarkkinat eivät anna arvoa. Erilaisten avustavien töiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Työtä tehdään perinteisten työsuhteiden ulkopuolella ilman varmuutta toimeentulon jatkuvuudesta ja sosiaaliturvasta. Suuri määrä ihmisiä jää todennäköisesti työttömiksi loppuiäkseen.

Puhumme syrjäytymisestä, vaikka kyse on puuttuvista työpaikoista. Työvoimapolitiikka keskittyy työnhakijoiden valmentamiseen ja kouluttamiseen, mutta koko työttömien joukkoa lisäkoulutus ei työllistä. Pessimistisimmän laskutavan mukaan työttömien työnhakijoiden ja avoimena olevien työpaikkojen erotus on 570 000 puuttuvaa työpaikkaa. Mikään määrä työntekijän trimmaamista ei kuro niin suurta erotusta umpeen.

Kansalaistyöstä maksetaan kansalaispalkkaa

Muuttuva aika vaatii uusia ratkaisuja. On hienoa, että Suomen hallitus on tunnistanut muuttuvan työelämän luomat paineet ja lähtenyt selvittämään perustulokokeilun toteuttamista.

Perustulo ei kuitenkaan automaattisesti avaa osallistumisen ja toimeentulon kohentamisen mahdollisuuksia ihmisille, joiden osaamista ja kykyjä nykytyöelämä ei arvosta. Tasoltaan matala, osittainen perustulo ei myöskään ratkaise pisimpään työttömänä olleiden köyhyysongelmaa. Se ei ratkaise myöskään tärkeän, tekemättömäksi jäävän työn ongelmaa.

Ehdotamme ratkaisuksi uudenlaista palkattua työtä. Ehdottamassamme kansalaistyön mallissa työn sisältö koostuu maallikkotaidoin tehdyistä huolenpitotöistä: arkisesta toisten ihmisten auttamisesta, ympäristön huolenpidosta ja lähiyhteisöjen toimeliaisuuden vahvistamisesta. Kansalaistyössä arkiset työt ja taidot nostetaan uuden arvostuksen kohteeksi ja palkan arvoiseksi työksi.

Kansalaistyöstä maksetaan kansalaispalkkaa ja siitä kertyy eläkettä. Se takaa tekijälle vaatimattoman toimeentulon ja avun tarvitsijoille varman avun. Se ei ole uhkaan ja pakkoon perustuva toimenpide, vaan mahdollisuus ihmisille, joiden osaamiselle ei anneta arvoa nykyisillä työmarkkinoilla.

Kansalaistyönä ei tehdä ammattityötä, ei lomiteta eikä sijaisteta valtion tai kunnan työntekijää, eikä uhata yrittäjien toimeentuloa. Se voi myös saada erilaisia sovelluksia eri puolilla maata, kunhan sen sisällölliset periaatteet ja mallin henki pysyvät voimissaan.

Tanja Kuronen ja Hanna Moilanen

Kuronen on yhteiskuntapolitiikan jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa. Moilanen on sosiaalipolitiikkaan erikoistunut vapaa toimittaja. He esittelivät kansalaistyön mallia maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän ja Suomen Kuntaliiton järjestämässä Kumppanuuspäivässä 14.10.2015 työryhmässä, joka käsitteli rahoituksen uusia malleja.

Pamfletti

Kirjailijoiden haastattelu YlePuheella: Kansalaistyöstäkö ratkaisu pirulliseen työttömyyteen?


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi