Blogiarkisto

Blogissa maaseutupolitiikan asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista maaseutupoliittisista aiheista ja tuovat esiin maaseudun näkökulmaa yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla oleviin asioihin. Blogiin otetaan vastaan aiheeseen sopivia vieraskynäkirjoituksia. Jos haluat tarjota kirjoitusta, ota yhteyttä teemaverkostojen erityisasiantuntijoihin tai Antonia Husbergiin, antonia.husberg(a)mmm.fi.
18.11.2015 8.00

Sähköiset palvelut - juhlapuheissa ja käytännössä

Minna Jaakkola

Digiloikka on valjastettu aikamme keppihevoseksi. Sen toivotaan ratkaisevan talouskriisin, tuovan uusia välineitä ikääntymisen haasteiden selättämiseen, poistavan pitkien välimatkojen dilemman paikkariippumattomuudellaan ja luovan uutta liiketoimintaa. Näin niin kuin aluksi.

”Kokeilukulttuuri! Sähköistyvät palvelut! Digidemokratia!”, huutavat rahoitusohjelmien otsikot. Mutta miten sähköistyminen näkyy esimerkiksi kuntien palveluntarjonnassa tai palvelujen käytössä? Eipä juuri mitenkään, väitän. Kehittäjät kulkevat edempänä kuin konkreettisesti palveluita asukkaille tarjoavat tahot. Suomi on esimerkiksi terveysteknologian startup-yritysten määrällä mitattuna maailman huippumaita, mutta innovaatioiden käyttöönottoaste tuntuu olevan mm. naapurimaitamme Ruotsia ja Viroa huomattavasti alhaisempi. Miksi?

Porkkanoita Pelle Pelottomille

Digitalisaation hyödyntämiseksi on oltava tietoa, tahtoa ja valmiuksia, kuten toimivat laajakaistayhteydet. Etenkin maaseutukunnissa resurssit ottaa käyttöön uusia palvelumalleja tai -tekniikkaa ovat vähäiset. Tietoliikenneyhteydet nikottelevat edelleen ja fyysisen asioinnin perinnettä on tottumussyistä ja ikääntymisestäkin johtuen työläämpää uudistaa.

Tarve palvelujen sähköistämiselle tunnistetaan usein kunnissa ja yrityksissä. Kuitenkin kehittämistyön aloittamisessa on monta haastetta, jotka jo sinänsä vaativat resurssointia ja tietotaitoa. Alkuvaiheessa kysymyksiä satelee: Mikä osa-alue toiminnasta halutaan sähköistää? Minkälaisia hyötyjä tavoitellaan? Mistä saadaan tietoa samankaltaisista kokeiluista muualla? Mistä löydetään tekninen toteuttaja?

Joskus organisaatioista löytyy se Pelle Peloton, joka oman teknisen innostuksensa ja persoonansa varassa ryhtyy uudistamaan toimintoja. Kuitenkaan perustyön tekemisestä ei usein tahdo lohjeta käynnistämistyöhön tarvittavaa aikaa, starttirahasta puhumattakaan. Kädet ovat kyynärpäitä myöten perustyössä. Tarvittaisiinkin pieniä porkkanoita kokeilukulttuurin käyntiin saamiseen.

Kunnissa ja yrityksissä on voimakas tarve tiedotukselle, uusien mallien esittelylle ja käyttöönottoneuvonnoille, jotta uusia sähköisiä työkaluja ja toimintamalleja saadaan käyttöön. Tarve on suuri myös kuntalaisilla, mutta tällä hetkellä mikään instanssi ei tarjoa kootusti sähköisten palvelujen käyttöön liittyvää neuvontaa. Esimerkiksi kansalaisopistojen tarjoama atk-alkeiden opastus hiiriotteista olisi syytä jo transponoida pilviaikaan.

Tekniikan omaksumiseen psykologista pelisilmää

Ja kun digiloikka pitenee, ei kyseeseen tule vain uusien työkalujen omaksuminen. Samalla uudistetaan palveluprosesseja, toimintaympäristöjä, toimintatapoja sekä edellytetään asennemuutosta oman työkentän ja sen osaamisvaateiden muuttuessa. Samalla myös kohtaaminen demokratisoituu; asiantuntija ei enää määrittele milloin ja millä välineellä palvelu on saatavissa, vaan palvelun saavutettavuus ajasta ja välineestä riippumattomasti lisää kuluttajan ”valtaa”. Siten sähköistyminen lisätessään kuluttajan valinnan mahdollisuuksia pakottaa palveluntarjoajan myös laskeutumaan alas norsunluutornistaan.

Uuden tekniikan käyttäjät kaipaavat rinnalleen myös psykologista kätilöä. Uusien työkalujen ja toimintatapojen vakiinnuttaminen vaatii muutosjohtamisen osaamista, henkilöstön motivointia, pitkäaikaista työnohjausta ja eri käyttäjätasoilta saatujen käyttökokemusten huolellista analysointia. Esimerkiksi videoneuvottelujen vakiintuminen vaatii, että käyttäjä saa hyviä kokemuksia uudesta työvälineestä ja huomaa henkilökohtaisesti sen tuoman hyödyn. 

Digiloikka ei synny pelkästään puhumalla. Tarvitaan konkretiaa ja mielen harjoittamista sen psykologisen riman edessä, joka nyt nousee silmissämme.

Minna Jaakkola

Kirjoittaja on viestintäpäällikkö Kehitysyhtiö SavoGrow’ssa, Pohjois-Savossa. Kirjoittajan työnä on ollut vuodesta 2011 edistää tietoliikenneyhteyksien rakentumista haja-asutusalueille Laajakaista kaikille -hankkeessa sekä kehittää sähköisiä palveluja ja niiden käyttöönottoa maakunnassa.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi